Riffeissä piisaa, ja ne ovat pääosin perin imakoita – arviossa Grindpad

Julkaistu Infernossa 6/2020.

Grindpad
Violence
Iron Shield

Valkohai on hyökännyt väärälle rannalle. Biitsin timmein bikinibeibe kaivaa repustaan tolkuttoman suuren moottorisahan ja kipaisee hätiin. Veri ja aivonkappaleet roiskuvat kauhusta kirkuvien auringonpalvojien päälle, ja eväkäs on fileinä alta minuutin. Ed Repka, kansitaiteen elävä legenda, on taas vauhdissa.

Kiirusta pitää Alankomaissakin. Benelux-seudulta puskee nyt kiihtyvään tahtiin laaturässiä, ja sehän vain sopii. Grindpad pitää hommat perinteisinä, ehkäpä hooceehtavaa laulua lukuun ottamatta. Riffeissä piisaa, ja ne ovat pääosin perin imakoita. Rumpali toimittaa huolella eikä onneksi sorru grindaamaan, vaikka bändin nimi sellaisella pelotteleekin.

Tuplatut kitarasoolot ovat silkkaa vanhaa Metallicaa. Rivakoissa biiseissä haisevat myös vanha Exodus ja Vio-Lence, dunkkaapa vanha Slayerkin. Mullikuorot painottavat sopivasti kieli poskessa kyhäillyt iskulauseet. Juuri näin: pillitetään vaikka syksymmällä.

Grindpad on erinomaiselta vaikuttavan thrashvuoden uusi varteenotettava nimi. Kunhan rutto on voitettu, todistan nämä karvapäät mielelläni livenäkin!