Kun levy lähtee liikkeelle, ei heti arvaisi, että vanhan koulun riffimyrkytyksen päälle irtoaakin hc-punk-henkistä huutoa. Kuulemaan mukaan hommat on hoidettu kuten pitääkin: livenä purkkiin ja kaljalle. Näin toimii Haudattaja, Norja.
Parikymppisistä koltiaisista koostuvan nelikon tyylilajina on deathin, thrashin ja protoblackin sekainen mekkalointi. Mieleen juolahtaa ensin Darkness Descends -aikojen Dark Angel, toteutustapa taas on silkkaa Darkthronea. Biisirakenteet riffeineen on kaivettu samasta mädästä suosta nuorena edesmenneen ruotsalaisen Morbus Chronin kanssa.
Panoptic Horror tarjoaa taiten soitettua DIY-deathrashiä. Välistä vauhtisokeus huumaa nuoren mielen, ja loppua kohden korvat alkavat puutua. Mutta kun on rauhallisen rakentelun aika, tunnelma saa kaipaamaansa painoa. Dynaamisuutta tämä eniten huutaakin.
Pölyisestä autotallituotannosta ojennan pojille ruusun; Sepulcheria ei voisi edes kuvitella Andy Sneap -muovisoundeilla ryyditettynä. Punkhenkisen soiton terävät kulmat saavat kuulua. Rässipätsille roiskunutta savea ei turhia siivoilla.