Vielä viitisen vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin ruotsalaisesta Cult of Lunasta oli tulla vakiokeikkavieras Suomessa. Mikäli muistini ei petä, bändi soitti vuoden 2005 aikana täällä peräti kuusi keikkaa, kolme The Beyond -levyn jälkimainingeissa keväällä ja vielä kolme lisää syksyllä, Salvationin tiimoilta.
Toisin kuitenkin kävi, sillä viime nyt koettu ilta Tavastialla oli Cult of Lunan ensimmäinen klubikeikka Suomessa yli neljään vuoteen, ja tälle välille on mahtunut peräti kaksi uutta kokopitkää sekä tietenkin Ilosaarirockin-veto vuonna 2008.
Tavastian pimeydessä nähtiin tälläkin kertaa suuri kokoonpano, joka koostui kolmesta kitaristista, basistista, rumpalista, kahdesta laulajasta ja elektrosäätäjästä. Tällainen linja ei ole ollut Cult of Lunalle mitenkään tavatonta – esimerkiksi Ilosaarirockissa rumpaleitakin oli paikalla peräti kaksin kappalein. Tavastialla bändi sai jo tällä kokoonpanolla aikaiseksi sellaisen äänivallin, että tulpat olivat pitkästä aikaa todella tarpeen.
Lähes kaksi vuotta vanha Eternal Kingdom on edelleen Cult of Lunan uusin albumi ja valtasi tästä syystä edelleen leijonanosan keikkakokonaisuudesta. Haitaksi tämä ei todellakaan ollut, kun albumilta oli päätetty poimia soittoon Owlwood, Eternal Kingdom, Österbotten ja Ghost Trail. Viimeistä lukuun ottamatta nämä edustavat levyn ankarinta ja rupisinta antia, ja Ghost Trail sai luvan toimia keikan alati kasvavana ja päät räjäyttävänä lopettajana, joka ei jättänyt paljoakaan kysymyksiä ilmoille.
Cult of Luna paikkaili mainiosti väliin jääneitä vuosiaan Suomessa. Edellisellä kierroksella isossa osassa olleen Salvationin rooli jäi kappaleeseen Leave Me Here, minkä ohella hienolta Somewhere Along the Highwaylta saatiin nautittaviksi upea Dark City Dead Man, Dim ja tietenkin ”hienosti nimetty” Finland, joka muuten soi juuri sopivasti Suomi–USA-ottelun tilanteen oltua 6–0. Juuri Somewheren kappaleet toimivat keikalla erittäin kaivattuina tunnelmanraikastajina, muuten kun bändi ei päästänyt kuulijoita helpolla.
Settilistan täydennyttyä The Beyondin järkäleillä Inside Fort Meade ja Receiver päästäänkin oikeastaan ainoaan suurempaan valituksen aiheeseen. Vaikka Cult of Lunan rujompi puoli on muikeaa kuultavaa, saattoi jo kymmenen kappaleen keikkaan huomata kaipaavansa hieman enemmän bändin maltillisempia ja kasvavampia kappaleita. Niin hyvin kuin tämäkin setti toimi, alkoi se puolenvälinsä jälkeen muuttua tasaiseksi matoksi jyräämistä.
Tietynlaista yksipuolisuutta täydensi myös bändin läsnäolo ja keikan visuaalinen anti. Rajuimmillaan Cult of Luna on kyllä energinen ja selvästi hardcore-sukuinen ilmestys, minkä vuoksi minimalistisempiin kohtiin ei juuri ylimääräistä kaipaakaan. On kuitenkin olemassa tietty raja, jonka jälkeen korvat punaisina ja vihaisen näköisesti mikkiin huutaminen ja satunnaiset heilahdukset eivät enää herätä yleisöä. Samaa voi sanoa myös valoista, joissa nähtiin keikan aikana sinistä, sinistä, sinistä, sinistä, punaista ja vielä vähän sinistä.
Bändin livesoundi on joka tapauksessa käsittämättömän lujaa tajuntaan vyöryvä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin ihmeteltävä, miksi kaikki toimi paremmin Ilosaarirockin teltassa?
Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Susanna Torsti
Settilista:
01. Dark City, Dead Man
02. Owlwood
03. Dim
04. Eternal Kingdom
05. Inside Fort Meade
06. Receiver
07. Österbotten
08. Finland
09. Leave Me Here
10. Ghost Trail