Viime vuonna erinomaisen Wormwood-albumin julkaissut Marduk on niitä black metal -yhtyeitä, joille livenä soittaminen on olennainen osa bänditoimintaa. Suurin piirtein kolminumeroisen määrän keikkoja vuosittain tekevä ruotsalaisyhtyeen The Great Northern War -kiertue käsitti kolme vetoa Suomessa, ja ainakin Helsingissä veteraanibändin esitys oli harvinaisen vakuuttava.
Illan lämmittelybändeistä ei kylläkään ole paljoakaan kerrottavaa. Ruotsalainen Valkyrja ei jättänyt esiintymisellään minkäänlaista pysyvää mielikuvaa, norjalaisesta Ragnarokista taas jäivät mieleen vain bändin kaksi kielisoittajaa, jotka olivat selkeästi olleet kotona ruoka-aikaan. Heidän vuokseen bändi tuntui lähinnä sympaattiselta, eikä yksikään black metal -bändi halua olla sympaattinen. Musiikillisesti kumpikin illan aloittaneista bändeistä oli tylsää perusmättöä.
Perusmättöähän myös Marduk on, mutta siinä missä Valkyrja ja Ragnarok ovat korkeintaan maakuntasarjan perusmättöä, Marduk kuuluu valioliigaan. Illan jälkeen ei ollut epäselvää, miksi Marduk on pysynyt black metalin eturivissä jo parisenkymmentä vuotta.
Mardukin ura on kokenut uuden kukoistuksen sen jälkeen, kun Funeral Mist -mies Mortuus liittyi bändin laulajaksi. Mortuus on black metal -äänenä huipputasoa, ja miehen mukanaolo on piristänyt selvästi koko yhtyettä. Bändin kolme Mortuusin kanssa tekemää albumia ovat kaikki huomattavasti parempia kuin pari viimeistä edellislaulaja Legionin kanssa.
Keikalla kävi selväksi, että Mortuus on myös ihanteellinen keulahahmo Mardukin kaltaiselle yhtyeelle. Kukaan ei tällä kertaa yrittänyt halata miestä takaapäin ja saanut näytettä tämän kung-fu-taidoista, kuten kävi taannoisessa YouTube-pätkässä San Franciscosta, mutta muuten Mortuus kyllä hallitsi lavaa pikimustalla karismallaan. Kitaristi Morgan Håkansson ja basisti Devo Andersson antoivat meiningin puolesta lähinnä taustatukea Mortuusille, kun taas rumpali Lars Broddessonia ei nähnyt kannujensa takaa ollenkaan.
Broddessonin kyllä kuuli. Keikka oli, kuten olettaa saattaa, blastbeat-voittoinen – Broddesson löi virveliinsä yhden minuutin aikana luultavasti useammin kuin monen kevyemmän bändin rumpali kokonaisen keikan mittaan. Sävyt eivät ole koskaan kuuluneet Mardukin vahvuuksiin, ja nytkin tarjolla oli reilu tunti suoraa tykitystä. Parin hitaamman kappaleen lisäksi ainoat hengähdystauot olivat tauot biisien väleissä.
Keikkasetti erosi aika lailla esimerkiksi muutaman vuoden takaisesta Warschau-livealbumista, ja monia klassikkobiisejä oli tiputettu pois. Poikkeuksellisen ahkerasti keikkailevan yhtyeen on toki syytäkin varioida settilistaansa jo oman motivaationsa säilyttämiseksi. On silti myönnettävä, että olisin halunnut kuulla vaikkapa Slay the Nazarenen, The Hangman of Praguen tai Wormwoodilta peräisin olevan Funeral Dawnin.
Muuten ei toivomisen varaa liiemmin jäänyt. Tällaisella vimmalla nämä ruotsalaiset kuuluvat maailman black metal -eliittiin vielä eläkeiässäkin.
Teksti ja kuva: Tapio Ahola