Abbath on pitkän uransa aikana ajautunut tekemisiin monenmoisten hahmojen kanssa. Tässä hän muistelee kohtaamisiaan kolmen legendan kanssa.
Lemmy Kilmister
– Minähän kuulun myös Bömbers-nimiseen tribuuttiyhtyeeseen ja soitamme yksinomaan Motörheadin tuotantoa. Joten Lemmy Kilmister… No, hän on tietenkin kovista kovin. Eikä hän ole muuttunut juuri lainkaan vuosien mittaan, toisin kuin monet muut sankarini, kuten Gene Simmons tai Joey DeMaio.
– Tapasin Lemmyn ensimmäisen kerran kesällä 1993. Matkustin Demonazin kanssa Roskildeen diggailemaan Motörheadiä, ja se olikin sitten ainoa yhtye, jonka siellä näimme. Menimme festivaalialueelle juuri ennen Motörheadiä ja lähdimme pois saman tien.
– Seuraavana aamuna olimme lentokentällä, kun törmäsimme omaa lentoaan odottaneeseen Lemmyyn. Juttelimme ensin hetken ja kerroimme kohta, ettei meillä ole yhtään rahaa ja Bergenin-lento lähtee vasta viiden kuuden tunnin kuluttua. No, Lemmy kutsui meidät siltä seisomalta baariin ja tarjosi meille useammankin Jack and Coken.
– Siinä istuessamme huomasimme, että Lemmy kantaa Sony Walkman -kasettisoitinta. Kerroimme, että meillä on muuten kova bändi ja hänen pitäisi kuulla ensimmäinen levymme Diabolical Fullmoon Mysticism. Lemmy vastasi käheällä äänellä, että ”ilman muuta, mutta teidän pitää tsekata ensin Motörheadin uusin levy”. Lemmyllä oli mukanaan Bastards-albumin raakamiksaus, ja sehän julkaistiin lopulta vasta saman vuoden marraskuussa. Kun Lemmy sitten myöhemmin poistui omalle lennolleen, tunsimme olomme mitä mainioimmaksi. Olimme viskikokispöhnässä, ja fiilis oli sellainen, että mitäs me rocktähdet!
Conrad ”Cronos” Lant
– Kohtasin Cronosin ensimmäisen kerran Wacken Open Air -festivaalilla, varmaankin vuonna 2000. Cronos tuumi heti, että ”joo, tiedän Immortalin, hyvä bändi”. Tuntui täysin käsittämättömältä, että Venomin laulaja-basisti voi tietää yhtään mitään Immortalista.
– Kuulin sitten Cronosin keräilevän esimerkiksi vanhoja miekkoja, ja veinkin hänelle tuliaiseksi kunnon viikinkimiekan, kun Venom saapui soittamaan Bergenin Hole in the Sky -festivaalille kesällä 2010. Venomin kitaristi Mantas [Jeff Dunn] taas antoi minulle kitaransa kaulan Wackenissa hajotettuaan ensin keihäänsä lavalla. Saatatkin arvata, että pidän sitä kaulanpätkää melko arvokkaana muistoesineenä…
Varg Vikernes
– Soitin Vargin, tai siis Kristianin, kanssa bergeniläisessä Old Funeral -yhtyeessä 90-luvun taitteessa. Hän tuntui hyvältä tyypiltä ja hengailimmekin aluksi paljon yhdessä. Mutta myös Euronymous [Øystein Aarseth] oli hyvä tyyppi, helvetin hyvä tyyppi! Vietin useammankin yön hänen omistamansa oslolaisen Helvete-levykaupan legendaarisessa alakerrassa.
– Olin sitten Demonazin luona eräänä päivänä elokuussa 1993, kun äitini koputti ovelle – Demonaz asui vanhempieni omistamassa rakennuksessa – ja totesi, että nyt muuten kannattaisi avata televisio. Todellakin: uutislähetyksessä kerrottiin Øysteinin murhasta! Emme todellakaan osanneet epäillä Kristiania, joten hänen syyllisyytensä tuli melkoisena yllätyksenä. Ja kun joku pistää päiviltä hyvän ystäväni, en tietenkään pidä tällaista ihmistä enää omana kaverinani.
– Milloin näin Kristianin viimeksi naamasta naamaan? Joskus 90-luvun alkupuolella. Luultavasti silloin, kun olin taas kerran Demonazin luona ja Kristian oli myös paikalla. Hän keskusteli isäni kanssa toisen maailmansodan aikaisista strategioista, ja muistan isäni olleen jälkikäteen hyvin vaikuttunut. Että miten noin nuori poika voi tietää noin paljon sodasta…
Artikkeli julkaistu osana Infernosta 6/2015 löytyvää haastattelua, joka on luettavissa tästä klikkaamalla.