Kun tutkimme suuren Pohjan sodan historiaa, oli välittömästi selvää, että Hailuodon murhaperjantaista tulee yksi sanoitusten aihe. Hailuodon verilöyly oli käsittämättömän kauhea tapahtuma ja meidän mielestämme musta metalli on ainoa musiikin alalaji, joka pystyy tekemään ihmisen pahuuden korvin kuultavaksi.
Venäjän armeija ei ollut syyllistynyt järjestelmällisiin hirmutekoihin Suomea valloittaessaan ennen Napuen taistelua. Sen jälkeen idoviha pääsi täysin valloilleen, kun venäläiset sotilaat alkoivat ryöstellä, raiskata, kiduttaa, murhata ja viedä suomalaisia orjiksi kotimaahansa. Kauppiaat ja muut varakkaat ihmiset päättivät paeta Ruotsiin.
Syyskuussa 1714 satoja pakolaisia souti ylös Pohjanmaan rannikkoa, vältellen Venäjän sotalaivoja, kunnes he pysähtyivät yöksi lepäämään Hailuodon saarelle. Venäläiset kuitenkin huomasivat pakolaissaattueen. Miekoin ja kirvein aseistautunut 200 kasakan joukkio nousi yön pimeydessä saarelle ja murhasi 800 puolustuskyvytöntä pakolaista. Vaikka tämä teknisesti katsoen onkin kansanmurha, on epätodennäköistä, että joukkosurmalla olisi ollut etninen motiivi. Todennäköisimmin kasakat halusivat ryöstää rikkaiden kauppiaiden omaisuuden.
Pyysimme sanoittaja Steven Parhamia kirjoittamaan mahdollisimman raa’an ja ahdistavan tekstin Hailuodon karmeisiin tapahtumiin pohjaten. Mielestämme Steven onnistui hyvin: meille kaikille bändissä tulee tekstiä lukiessamme paha olo.
”Tämän sanoituksen kirjoittaminen oli haastavaa, koska ulkomaalaisena minun piti olla erityisen huolellinen kirjoittaessani Suomen historiasta ja eritoten näin kauheasta aiheesta”, Steven kuvaa tekstin syntyprosessia.
”Sekä Istanbul että Belgrad – kaupungit, joissa kirjoitin koko albumin sanoitukset – ovat paikkoja, joissa ulkopuoliset ovat perinteisesti käyttäneet paikallisia katastrofeja omiin tarkoituksiinsa. Tätä tekstiä kirjoittaessani istuin Istanbulin Anatolian puolen eteläkärjessä ja pohdin, mitkä nykypäivän tapahtumat antaisivat minulle pääsyn niihin ajatuksiin, joita Hailuodolla murhattujen päissä liikkui heidän viimeisinä hetkinään.”
”Tuijottelin Prinssin saaria Marmaranmeren rannalla, joita Ottomaanit ja Turkin tasavalta alkuaikoinaan käyttivät vankileirinä. Sinne vangittiin sekä Ottomaanien hallitsijoiden jälkikasvu että esimerkiksi Leon Trotski tämän paetessa Neuvostoliitosta. Jos matkataan Istanbulista länteen, Peloponnesoksen niemimaan ympäri, niin siellä on pieniä saaria, joita käytetään tällä hetkellä pakolaisleireinä Syyriasta ja muualta sotaa ja näköalattomuutta pakeneville. Vaikka he ovatkin saarilla fyysisesti turvassa, saapuminen näille karuille saarille on ollut samankaltainen kokemus kuin suomalaisten pakolaisten saapuminen Hailuodolle 1714. Saarten oli tarkoitus tarjota hetki lepoa ja turvaa, mutta ne muuttuivatkin pian ihmisten tulevaisuuden unelmien hautausmaiksi.”
”Minun mielestäni tästä ei sanoituksen teema enää synkemmäksi muutu. Toivon, että hyvin väkivaltaista sanoitustani ei pidetä täysin historiallisena totena, vaan siinä on käytetty taiteellisia vapauksia eritoten tapahtumien yksityiskohdista, joista ei myöskään ole tarkkaa historiallista tietoa. Biisin nopea tempo ja kaiken tieltään tuhoava voima, lisättynä nopeatempoisella tekstillä, joka lopussa putoaa puoleen alkuperäisestä nopeudestaan, on tarkoitettu kuvaamaan Murhanenkelin turmeltuneisuutta ja vihaa. Hän ei pysähdy mihinkään levittäessään tuhoaan suuren Pohjan sodan aikana. Eikä hän välitä Matti Piipposen naispuolisten sukulaisten syyttävistä huudoista heidän kuollessaan kasakoiden kirveiden alla.”
Viidennessä biisissä esiintynyt noita epäonnistui loitsuissaan estää Murhanenkeliä tuhoamasta sukulaisiaan Pohjanmaalla. Hailuodon uhrien tuskanhuutojen kakofonia ei koskaan lopu huolimatta siitä, kuinka ankarasti tuulet puhaltavat talvisella merellä.
Aiheesta kiinnostuneille suosittelemme Teemu Keskisarjan tv-dokumenttia Hailuodon verilöylystä.
Levyblogin kymmenes ja viimeinen osa julkaistaan perjantaina 19.11.
