Dee Snider: Rocktähteys on kuollut, intohimo ja lahjakkuus ei – ”Raha ei ole nuorilla artisteilla mielessä”

Snideria kuitenkin surettaa, etteivät uudet artistit ja esiintyjät saa ansaitsemaansa laajaa huomiota.

Kuva: Kristin Callahan /Everett Collection /All Over Press

”Rock on kuollut” on väite, josta on jo vuosien ajan keskusteltu monissa yhteyksissä monien eri muusikoiden toimesta. Erityisesti KISS-yhtyeen basisti Gene Simmons on monesti puhunut asiasta ja julistanut useassa eri haastattelussa rockin olevan kuollut syyttäen muun muassa laittomasti musiikkia lataavia faneja asiasta.

Twisted Sister -nokkamies Dee Snider on kuitenkin täysin toista mieltä ja on tuonut tämän esille lähes yhtä useasti kuin Simmons oman näkemyksensä. Sniderilta kysyttiin aiheesta viimeksi tuoreessa Metal Wanin haastattelussa ja tämä tuumasi, että Simmonsin kaltaiset tyypit vain luulevat rockin olevan kuollutta, koska se on muuttunut ja kehittynyt siitä, millaiseksi he sen mieltävät.

”Ne, jotka sanovat rockin olevan kuollut, ovat itsekeskeisiä ja itseriittoisia. Sen sanominen on kuin lapsen kiukuttelu pelikentällä: ’Jos emme leiki kuten minä haluan, otan palloni ja menen kotiin’. Jos he vain avaisivat silmänsä ja korvansa ja laskeutuisivat hemmetin kartanoistaan pienille klubeille tai festareille joissa soitetaan uutta musaa, he tietäisivät, että rock ja metalli on vain muuttunut siitä minä he sen tuntevat”, Snider pohtii.

Snider sanoo kuitenkin olevansa huolissaan siitä, etteivät aloittelevat ja nuoret yhtyeet tavoita enää yhtä laajaa yleisöä ja saa samalla tavalla näkyvyyttä kuin ennen. Laulajan mielestä vika on kohdennetussa markkinoinnissa.

”Okei, yksi asia on kuollut: rokkitähdet. Rokkitähdet tarvitsevat laajaa näkyvyyttä ja ollakseen rokkitähti, sinun täytyy ylittää myös oman genresi rajat. Niin tapahtui kun olit MTV:llä, mainostauluissa, lehdissä ja bussien kyljessä – niin kuin ennen vanhaan oli tapana mainostaa. Se sai naamasi laajempaan tietoisuuteen. Uskokaa minua: kun (Guns N’ Rosesin) Appetite for Destruction myi 20 miljoonaa kappaletta tai (AC/DC:n) Back in Black myi 45 miljoonaa kopiota, eivät ne olleet pelkästään metallifaneja, jotka niitä levyjä ostivat”, Snider perustelee.

”Nykyään kaikki mainonta on kohdennettua. Saat kuulla jostain bändistä vain, jos joku algoritmi sanoo, että sinä pidät tällaisesta musiikista. Sitten saat Facebookin yläreunaan pienen bannerin, että ’Ai niin, se-ja-se on julkaissut levyn’. Ja sinulle syötetään sitä, mistä sinun ajatellaan pitävän.”

”Rokkitähteys on siis kuollut, mutta intohimo [musiikin tekemiseen] ei ole koskaan ollut puhtaampaa ja rehellisempää, koska raha ei ole nuorilla artisteilla mielessä. Eivät he ajattele rikastuvansa musiikilla vaan tekevät sitä, koska heillä ei ole vaihtoehtoa.”

”Käyn paljon keikoilla lasteni kanssa ja sydämeni särkyy, kun näen, miten intohimo huokuu niistä bändeistä, jotka toivovat saavansa levy- ja oheistuotemyynnistä edes sen verran rahaa, että he pääsevät seuraavalle keikalle. Tai kun näen, miten intohimo huokuu yleisöstä, joka laulaa mukana joka ikisen sanan. Mutta se musiikki ei koskaan saa sitä massiivista ja laajaa huomiota, jota ennen vanhaan sai. Se on surullista. Mutta mitä tulee intohimoon, lahjakkuuteen ja musiikin laatuun ja omaperäisyyteen? Se on tallella. Piste.”