Megadeth antoi keskelle seksikohua joutuneelle basisti Dave Ellefsonille potkut kesken bändin viimeisimmän The Sick, the Dying… and the Dead! -pitkäsoiton äänityksiä. Ellefsonin äänittämät bassoraidat heitettiin roskiin ja apuun hälytettiin monissa liemissä keitetty veteraanibasisti Steve DiGiorgio, joka on urallaan soittanut muun muassa Deathin, Control Deniedin, Testamentin, Iced Earthin, Autopsyn ja Obituaryn riveissä.
”Riffien puolesta kyse ei ollut mistään överibrutaalista ja teknisestä death metalista, jossa mitään riffiä ei toisteta. Eli siinä mielessä se oli helppoa, mutta en kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, miten iso areena [Megadeth] on. Paineet olivat valtavat. Kenties osa siitä oli itse aiheutettua, mutta sen vuoksi käyttäydyin siivosti ja paiskin hulluna töitä. Halusin tehdä hyvän vaikutuksen ja että Dave (Mustaine, Megadeth-liideri) voi olla ylpeä päätöksestään. Kun Mustaine soitti minulle, hän sanoi minun olleen ainoa basistivaihtoehto, mikä oli minulle iso asia”, Di Giorgio muisteli sessiopestiään Into the Combine -podcastin haastattelussa.
”Se oli melko brutaalia, mutta hienointa oli, että Dave kohteli minua mahtavasti. Hän antoi minulle kaiken tilan opetella biisit – hän lähetti minulle tiedostot, jotta voin kuunnella niitä etukäteen. He olivat jo niin pitkällä kun minua pyydettiin mukaan, joten minulla ei ollut hirveästi ylimääräistä aikaa jauhaa niitä. Enkä olisi halunnutkaan niin. Kyse on Megadethista, joten et tule kuulemaan mitään Individual Thought Patterns -tyylistä soittoa. En ole ihan niin naiivi. Tiesin, mitä Dave haluaa, ja se on Megadeth-bassoa.”
”Kaikkihan me olemme kuulleet tarinoita Davesta, mutta minun kokemukseni mukaan en voi allekirjoittaa mitään niistä. Olin studiossa tyyliin 13 päivää ja sitten olin jo muualla. Mutta joka ikinen päivä hän oli mitä upein ihminen. Tulimme hienosti juttuun. Hän piiskasi minua, mutta kun tuli valmista, hän teki sen myös tiettäväksi. Yläfemmoja heiteltiin ja halauksia jaettiin.”
”Dave oli hyvin reilu ja antoi minulle vapauksia. Halusin soittaa plektralla, mutta en ole kovin hyvä siinä. ’Soita mikä vaan tuntuu ja kuulostaa parhaimmalta’, hän sanoi. Monet ovat kyselleet, oliko hän tyranni studiossa, pakottiko hän minut tekemään juttuja, oliko hän sitä ja tätä… Ei, hänen kanssaan oli hemmetin mukava työskennellä. Se oli todella uskomaton kokemus. Minun piti nipistää itseäni, kun lähdin studiolta. He pitivät minusta hyvää huolta ja kaikki olivat mahtavia.”
