Stone lyötiin kiveen – Kerava kunnioitti poikiaan

Keravan Aurinkomäellä paljastettiin viikonloppuna Stone-muistolaatta.

Kuva: Tomi Pohto

This is my home / Where I must be

Aurinkoinen kesäpäivä Keravan Aurinkomäellä. Lapset heittävät kärrynpyörää, tuolla joku istuu Lassiensa kanssa. Pussikaljatölkkien marsunaivastukset sihahtelevat. Kuulisin rastaiden laulun, mutta lavalla death metaliaan vyöryttävä Tomb of Finland lanaa päälle rivitalon painoista äänimattoaan. Tänne on tultu kuitenkin juhlistamaan pioneereja. Pian Kerava muistaisi poikiaan, kotimaisen speed metalin kivijalkaa Stonea. Ja kuin evoluution päätökseksi, bändi lyötäisiin kiveen. Tai oikeammin metalliin. Komea, yhtyeen palikkalogoa esittävä muistolaatta päätyy aitiopaikalle amfiteatterimaisen puiston laelle. Paikalle tuntuu valuneen puoli kaupunkia. Ilmassa väreilee merkkipäivän sähköä.

This is the only place where I’m me

Keravalla on ollut hieno perinne muistaa merkkihenkilöitään. Aurinkomäen puiston kävelytieltä löytyy oma Walk of Fame. Keravan tähtiin on ikuistettu niin Volmari Iso-Hollon, Pentti Saarikosken, Jani Wickholminkin kuin Alina Tomnikovinkin nimet. Ja nyt – viimeinkin – kaupungin speed metal -ylpeys saisi näköisensä, terävän metallisen ja jykevän muistolaatan. Basisti-laulaja Janne Joutsenniemi vitsailee bändin laatoittaneen aikanaan Aurinkomäkeä ihan huolellisesti ja Stone-paitoihin sonnustautunut yleisö repeää nauramaan. Bändi, kitaristit Roope Latvala ja Jiri Jalkanen sekä rumpali Pekka Kasari myhäilevät vieressä. Mutta missä luuraa Stonen uran toisen puoliskon kitaristi Markku ”Nirri” Niiranen?

This is the place where I’m strong

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Samuli Isola haastattelee lungisti tilanteen ottavaa ja nauravaista bändiä. Jiri on porukasta eniten maistissa, sympaattisuuden perikuva Roope kommentoi lyhyin, lakonisen humoristisin lausein. Janne on jengin supliikkimies ja Pekka avaa sanaisen arkkunsa pyydettäessä. Sitten on valokuvien aika ja fanit ympäröivät yhtyeen. Otetaan selfieitä, joillain on mukana Stonen vinyylilevyjä, toisella taas kitaransa etuaste nimmarointia varten. Jokaisella tuntuu olevan jokin Stoneen liittyvä muisto kerrottavanaan. ”Heräsin Lepakon lattialta, kun Roope kompasteli vieressä tyhjiin kaljapulloihin”, eräs viisikymppinen, iloinen mies tarinoi ja jatkaa: ”Me soitettiin Stonen lämppärinä just tossa!”

This is my Haven / Where I belong

Muistolaatta ei tietenkään ole pelkkä fyysinen asia, läpyskä kalliossa. Se on kunnianosoitus, joka annetaan ylpeydestä ja kiitokseksi. Tämän kaltainen muistaminen on myös helppo nähdä niin taloudellista kuin taiteellistakin pääomaa edistävänä asiana.

Stone on merkinnyt Keravalle paljon, kuin myös Kerava Stonelle. Tämän päiväinen tapahtuma viimeistään osoittaa, että kaupunki on aina ollut yhtyeen takana. Bändi treenasi Aurinkomäen kupeessa sijaitsevassa Lapilan kartanossa aina sen traagiseen tulipaloon saakka, kunnes siirsi majapaikkansa Lepakkoon Helsinkiin. Lapila tarjosi tilojaan monille lupaaville nuorille soittajille, mutta Stone oli kauan kaupungin ainut hevibändi. Kerava on syystäkin voinut olla ylpeä nelikostaan, onhan Stonen merkitys koko kotimaisen metallin kehitykselle ollut valtaisa. Sen julkaiseman, loisteliaan levynelikon vaikutus kuuluu nyt yhteensä kymmeniä tuhansia levyjä myyneiden Children of Bodomin, Lost Societyn kuin Stam1nankin tuotannossa. Lemi on osoittanut saman kaltaista kunnioitusta Stam1naa kohtaan. Bändi toi pikkuruisen kunnan kaikkien suille, sitten Lemistä tuli leikkimielisen Capital of Metal -kilpailun voittaja. Mitä seuraavaksi? Tietysti nimitystä juhlistava kyltti keskustaan! Toisaalta bändi tuo kotikuntaansa näkyvästi esille paidoissaan ja keikkabussin teippauksissa lukee vasikan kokoisilla kirjaimilla ”Mie <3 Lem1”.

Tämänkaltainen kunnianosoitus kotikunnalta on suuri asia bändille itselleen, mutta sen merkitys kantaa myös syvemmälle. Tulevaisuuden stonet ja stam1nat voivat huojentunein mielin harjoitella kellareissaan, tietäen, että omat ovat täysillä homman takana. Tällainen ilmapiiri ruokkii luovuutta ja taas on nuorilla tekemistä.

Saattavapa kyltit, tienviitat ja tähdet puistonraiteilla houkutella paikalle kulttuurituristejakin, joten tästä yhtälöstä löytyy pelkkiä voittajia.