Helmikuun 7. päivä Roses from the Deep -sooloalbuminsa julkaiseva Marko Hietala vieraili Metal Globalin haastateltavana, jossa hän puhui muun muassa Nightwishistä eroamiseen johtaneista syistä.
Blabbermouthin mukaan Hietala kertoo katuneensa jo lähtiessään, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.
Lue myös: Marko Hietala lähdöstään Nightwishistä: ”Ratkaisu ei ollut helppo, mutta se oli ainoa mahdollinen”
– Ongelmani masennuksen ja ahdistuksen kanssa olivat läsnä koko ajan. Ne muuttuivat vuosi vuodelta pahemmaksi. Purin hammasta ja sinnittelin, kunnes pandemian hellittäessä alkoi tulla suunnitelmia kiertueiden ja muun suhteen. Silloin tajusin, etten halua lähteä, koska voin niin huonosti.
– Tiesin, että tien päällä stressaisin ja olisin yksin. Jokaisella on omat tapansa selvitä siellä, on pakko olla. Totesin, etten pysty siihen.
– Samaan aikaan etsiskelin vähän epämääräisesti jotakin paikkaa, jonne voisin paeta talvikuukausiksi, koska pimeys pahensi masennustani ja ahdistustani. Tajusin, että haluan jättää kaiken, kaikki vastuut ja kaiken muun, ja että minun täytyy saada selville, mikä minussa on vialla.
Lue myös: Marko Hietala väläyttää mahdollisuutta yhtyeen perustamisesta Tarja Turusen kanssa
– Lähdin Espanjaan päästäkseni eroon kaikesta ja kaikista, paitsi vaimostani ja koirastani. Puhuin psykiatreille Espanjassa ja Suomessa, ja yksi heistä ehdotti, että minulla saattaisi olla ADHD.
– Olin, että “miten vitussa se liittyy masennukseen ja ahdistukseen?”
– Lääkäri vastasi, että kyllä se liittyy, ja että minun kannattaisi lukea asiasta. Ja minä luin.
– Sitä tuntee itsensä erilaiseksi, ja että et pysty samaan kuin muut ihan päivittäisissä asioissa. Tunsin aina olevani hukassa, ja kaikki oli yhtä sotkua. Ja kuinka ollakaan, siinä se oli: ADHD.
– Sosiaaliselle olennolle muista eristäminen on hidas kuolemantuomio. Me tiedämme, että yksinäisyys tappaa. Opin tavallaan tulemaan sen kanssa toimeen jo lapsena, mutta se ei välttämättä ole tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Sillä on ollut seurauksensa.
– Ajattelin, että mikään tekemäni ei muuta mitään paremmaksi. Kaikki on harmaata ja yhdentekevää. Minä myös. Olin oppinut ajattelemaan niin. Neuropsykologisissa testeissä sitten selvisi, että minulla on ADHD.
– Nykyään voin paljon paremmin, koska nyt tiedän mistä on kyse.
Lue myös: ”Hyvä, jos kaikilla ei oo nastaa eikä kliffaa” – haastattelussa Kypck
– On helpottavaa tietää, että sinussa ja historiassasi on asioita, joille et voi mitään. Sinä vain olet sellainen. Syyllisyys tekemättömistä ja sanomattomista asioista, tai niistä jotka menivät päin helvettiä sen takia että teit tai sanoit jotain, helpottaa kun tiedät, että et olisi voinut tehdä mitään toisin koska toimit sen aikaisen tiedon varassa.
– Voin antaa itselleni kaiken sen paskan anteeksi. Samalla voi antaa anteeksi myös aika monelle muulle sen, etteivät he ymmärtäneet. Se on helpotus. Siinä putoaa iso kivi sydämeltä.