Vuonna 1984 perustettu Atheist kantaa harteillaan teknisen death metalin edelläkävijän viittaa. Paluun tehneen yhtyeen ilmaisussa on edelleen imua.
Teksti: Kari Koskinen
Alun perin nimellä R.A.V.A.G.E. toiminut Atheist julkaisi tukun demoja ennen ensimmäistä pitkäsoittoaan. Piece of Time (1989) esitteli hämmentävän taitavan ja death metalin raja-aitoja ennakkoluulottomasti venyttäneen bändin, joka hoiteli hommat omalla tavallaan. Unquestionable Presence (1991) sekoitteli mukaan entistä enemmän jazz-sävyjä, ja teesit iskettiin oveen jo sellaisella voimalla, että moni bändi on levylle olemassaolonsa velkaa.
Musiikillisesti pätevä ja vielä entistäkin kokeilevammaksi heittäytynyt Elements (1993) kampesi jo toista koipea hautaan, sillä sielulle tärkeä alkuperäisrumpali Steve Flynn ei ollut enää mukana. Bassovirtuoosi Roger Pattersonin menehtyminen auto-onnettomuudessa ennen kakkoslevyn julkaisua toi myös oman osansa kaaokseen, joka päättyi yhtyeen hajoamiseen vuonna 1994.
Rajat ovat rikkomista varten
Reilun vuosikymmenen mittainen telakoituminen päättyi nelisen vuotta sitten, kun Atheist heitti Wackenissa hartaasti odotetun paluukeikan. Tuore pitkäsoitto Jupiter palauttaa bändin Unquestionable Presencen maisemiin, joskin mukana on myös ripaus uusia sävyjä.
– Ei meidän pitänyt tehdä uutta musaa lainkaan, ja se olisikin ollut virhe vielä muutama vuosi sitten. Meidän piti saada tarpeeksi luottamusta sekä itseämme että yleisöämme kohtaan, sillä kiertäminen on ollut meille aina vaikeaa. Aina kun julkaisimme levyn, reaktiot ovat olleet hämmentyneitä. Nykyään yleisö on valistuneempaa ja meitä ymmärretään paremmin kuin koskaan, laulaja Kelly Shaefer sanoo.
– Meillä on livekokemusta nyt ihan eri tavalla ja kemiamme pelaavat paremmin yhteen. Ei noin pitkän tauon jälkeen aleta sävellyspuuhiin ihan tuosta vain, remmiin palannut Steve Flynn huomauttaa.
– Kun aloimme kirjoittaa Steven kanssa uusia biisejä, tuntui kuin olisimme jatkaneet suoraan siitä, mihin muinoin jäimme. Aloitusraita Second to Sun on levyn räjähtävin kappale, ja kun saimme sen kasaan, nauroimme ihan hervottomasti, että voi pyhä paska, me teimme sen! Pitää vain toivoa, että yleisöllä ei mene enää puoltatoista vuosikymmentä uuden musamme hahmottamiseen, Kelly naurahtaa.
Jupiter on aggressiivinen ja koukeroistaan huolimatta myös yllättävän tarttuva kiekko. Elementsin tyylikirjoa se ei tavoittele, ja musiikki on hitusen helpommin sisäistettävissä. Unquestionable Presencen henki tuntuu vahvasti, mutta Kellyn mukaan tämä ei ollut tarkoituksellista.
– Elementsin ja UP:n vertailu on kuin vertaisi pistoolia konekivääriin. Kirjoittaminen Steven kanssa on niin erilaista, ja kyllähän UP on tärkein levymme. Saimme myös vakuutella aika monelle, että emme tekisi uutta levyä, jos emme tietäisi matskun olevan todella hyvää.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!