CMX
Mesmeria
Ratas
CMX on vuorotellut varsinkin 2000-luvulla progressiivisen rockin ja pophenkisemmän materiaalin välillä. Ensimmäistä piirrettä on edustanut selkeimmin yhdestä pitkästä teoksesta koostunut Talvikuningas (2007), kun taas jälkimmäisen puhtain esimerkki oli radiohittejä sisältänyt Iäti (2010). Mesmerialla ollaan jälleen helpommin sisäistettävän biisikatraan äärellä.
Mesmerialta jäävät ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen mieleen tarttuvat, monin paikoin jopa sydäntäsärkevän kauniit kertosäkeet ja ilmava tuotantojälki. Tuottajan vaihtuminen pitkäaikaisesta yhteistyökumppanista Rauli Eskolinista Arto Tuunelaan (Pariisin Kevät, Major Label) on tehnyt pelkästään hyvää. Äänimaailma on jyräävän sijaan heleän ilmava, ja esimerkiksi kitaroiden säröt on jätetty pääosin vähäisiksi. Puhtaasti laulaminen ei ole ollut A.W. Yrjänälle outoa enää vuosiin, mutta nyt hän tulkitsee tekstejä synkeistä ja melankolisista aiheista huolimatta välillä jopa keimaillen.
Näennäisestä keveydestään huolimatta kappaleet ovat täynnä tunnetta, ajatusta, elämää. Kaipuun täyttämä Ojai on sykähdyttävimpiä balladeja, joita CMX ja ylipäänsä suomalainen rock on saanut aikaiseksi, ja Mestarirakentaja menee toisessa ääripäässä jo lähelle Veljeskunnan (1991) mystis-raivokkaita tunnelmia. Alkupuolen Hyperborea malttaa pysyä minuutin ajan jumittavassa riffittelyssä, kunnes laulu tulee sisään. Ei mikään radiorockratkaisu.
Kaikesta päätellen Yrjänän omaelämäkerrallista lyriikkaa sisältävä Teräs olisi voinut vaipua pateettiseen nostalgiaan, mutta CMX:lle ominainen tyylitaju pitää tämänkin pianotunnelmoinnin pinnalla.
Yhtye osoittaa myös virkistävää itseironiaa, kun se on jättänyt levyn loppupuolen kappaleille demovaiheen työnimiä tyyliin Mystiikan ontologinen sydän ja Eksopaleoklimatologi.