Tarpeet:

1 pkt (500g) Pirkan esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa.
300 g vähärasvaista paistijauhelihaa
1 dl riisiä (basmati- tai tavallista irtonaista)
1 pkt mustaa, voimakasta
Koskenlaskijaa
3 kananmunaa
iso sipuli
Sambal Oelek -chilitahnaa
grillimaustetta
chilihiutaleita
pieni purkki herkkusieniä
vihreitä pepperoneja
oliiveja valkosipulitäytteellä
(tai maun mukaan)
ruokaöljyä

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Radiotoimittaja Klaus Flamingin suu käy tunnetusti herkullisin äänenpainoin ja asiasisällöin. Kaikilla muilla se käy rivakkaan herran kehittämää, herkullisella sisällöllä varustettua nimikkopiirasta nautittaessa.

Tee näin:

    1. Ota pakastetaikina sulamaan n. 1,5 tunniksi, mutta älä anna sen sulaa ihan kokonaan.
    2. Aseta jauheliha tasaiseksi laakealle lautaselle ja levitä pinnalle 2–4 teelusikallista Sambal Oelekia sietokyvyn mukaan. Sekoita lihan joukkoon. Sirottele pinnalle grillimaustetta ja chilihiutaleita ja sekoita koko setti uudelleen, peitä tuorekelmulla ja anna maustua huoneenlämmössä n. 45 min.
    3. Keitä maustumisen aikana riisit ja kaksi kananmunaa koviksi odottelemaan jatkotoimenpiteitä.
    4. Ruskista jauheliha öljytyllä paistinpannulla kypsäksi. Pilko sipuli sekaan pehmentymään. Pilko Kosken-
      laskija pieniksi kuutioiksi toimenpiteen aikana.
    5. Ota uunipelti esiin, levitä sille leivinpaperia koko leveydeltä ja ripottele paperille peruna- tms. jauhoa, ettei taikina ”hirtä” paperiin kiinni. Avaa ”kolmikerroksisessa” muodossa oleva valmistaikina ja kauli se uunipellinlevyiseksi ohueksi levyksi.
    6. Lämää puolet jauheliha-sipuliyhdistelmästä taikinan keskelle ”keoksi”. Levitä päälle puolet riisistä ja Koskenlaskija-kuutioista. Yksi kovaksi keitetty kananmuna silppurilla viipaleiksi ja se jaellen aikaansaadun keon päälle. Muutama oliivi koosta riippuen, puolet herkkusienistä ja pari pepperonipalkoa (leikkaa varrenpätkät pois ennen sitä) vielä näiden päälle.
    7. Toista äskeiset toimenpiteet samassa järjestyksessä, jolloin täyte on kerrostettuna kasassa.
    8. Vedä taikinaa systeemin päälle ristikkäisistä kulmista vastakkain, ensin tietysti luoteesta kaakkoon ja sitten koillisesta lounaaseen. Tässä vaiheessa tavanomaisesti huomaa, että sitä täytettä on sittenkin liikaa, mutta taikina on optimilämpötilassaan purkkamaisen taipuisaa ja siitä saa muotoiltua limpunnäköisen ratkaisun jättämällä yhden päädyn auki ja tunkemalla ruokalusikalla täytteen sitä kautta sisuksiin.
    9. Nyt uuni on jo 225 asteen lämmössä, ja ennen kuin limppu isketään sinne, riko kananmuna juomalasiin, sekoita rakenne haarukalla ja penslaa seos tasaisesti möykyn pinnalle. Tämän jälkeen teos uunin keskiritilälle n. 20 minuutiksi, tai kunnes pinta on rusketuksessaan värisilmää miellyttävä. Itse poltan pinnan kohtalaisen tummaksi, että piiras pysyy pari kolme päivää paremmin kasassa useampaa ateriointia varten.

      Klausin oma luonnehdinta:
      ”Keksin tämän joskus 15 vuotta sitten itsekseni, joten resepti ei ole internetistä poimittu. Itselleni tämä käy ihan päivän ateriastakin, tosin en ole 25 vuoteen tehnyt töitä 8–16 välillä. Näennäisestä helppoudestaan huolimatta Flaming Pie on kuitenkin 1,5–2 tunnin homma, vaikkei siihen taikinan sulamisaikaa laskettaisikaan.
      Saattaapa olla etiäinenkin 60-luvulta jolloin pikkupoikana, jos oli käyttäytynyt oikein kiltisti, sai syödäkseen ‘aseman aidon lihapiirakan’. Niitä kun myytiin vain Helsingin päärautatieasemalla. Täytteessä oli ‘käsittämätön’ määrä jauhelihaa sekä riisiä, ja kuori oli juuri niin ohut, että piirakka pysyi kasassa. 70-luvulla aseman lihis muuttui Möttöseksi, riisi ohrasuurimoiksi ja jauhelihaosuus noin neljäsosaksi entisestä. Pullan osuus sen sijaan suunnilleen kolminkertaistui.
      Reseptistä saa myös näppärästi kalavaihtoehdon käyttämällä jauhelihan asemesta esimerkiksi normaalisti uunissa kypsennettyä lohta ja pilkkomalla sekaan 150 g Boyn Islannin matjessillifilettä. Toimii loistavasti vaikkapa vappuna, jos moista kalenteripäivämäärää juhlii.”

      Megan tuomio:
      ”Tutkivalle kulinaristillekin ruuanlaiton alkeet opettanut, emäntäkoulun käynyt äiti Kuusinen valmistaa yhä Flaming Pie -tyylistä liha- ja kalapiirakkaa, vaikka täytteet ovatkin mallia perus ilman Koskenlaskijaa ja mausteet vähemmän makunystyröitä kuumottavia. Kasaaminen noudattaa perinteistä katto pään päälle -metodia väli-ilmansuuntanyytin kasaamisen sijasta. Ja äidin tekemä ruokahan on aina parasta, lihapullista lähtien.
      Vaan eipä jää Klasu-sedän piiras kauaksi. Täytteet ovat tuhteja niin ravintosisällöltään kuin mehukkaalta maultaan, ja syömistä riittää isommallekin porukalle tai yksin nauttijalle useammaksi päiväksi. Koskenlaskija osoittautuu jälleen kerran meheväksi maun antajaksi, mutta myös muunlaisen maultaan tuhdimman juuston, esimerkiksi raastetun mustaleimaedamin käyttö saattaisi olla kokeilemisen arvoista. mega_low
      Nyytin kasaamisessa kannattaa muuten käyttää leivinpaperia apuna tarttumalla kulmista kiinni ja vetämällä sen avulla taikinan reunoja kohti nyytin keskustaa. Taikinan reunojen liimaamisessa toisiinsa vesi on vanhin voitehista.”

      Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden
      sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku
      vaatii raskaat ruoat!