Imperialistinen budjetti-onigiri

Metallimedian mahdin Imperiumi.netin perustanut ja sitä toistakymmentä vuotta laajentanut Marko ”Mape” Ollilla tähyilee ruokahommissa idän suuntaan, maahan, jossa kaikki on jollain tapaa eksoottista – musiikkia myöten.

Budjettiriisipallot
– 4 dl puuroriisiä (ajaa saman asian kuin paljon kalliimpi sushiriisi)
– 4,5 dl vettä
– 7 rkl riisiviinietikkaa
– 1/2 rkl suolaa
– 4 rkl sokeria

1. Huuhtele puuroriisit kylmällä vedellä, kunnes niistä lähtee kirkasta vettä. Pane riisi syvään kattilaan ja lisää vesi. Anna riisin seistä kylmässä vedessä noin varttitunti ja laita kansi päälle.
2. Kuumenna kuumalla liedellä, kunnes riisit alkavat kiehua. Käännä lämpö pienimmälle teholle ja anna kiehua hiljalleen vielä noin 10 minuuttia. Ota lämpö kokonaan pois ja hauduta riisiä kattilassa vielä 10 minuuttia. Siirrä kypsä riisi isoon kulhoon.
3. Riisin kiehuessa voit tehdä riisiviinietikkaliemen riisin maustamista varten. Kaupasta saman tavaran saa nimillä sushi-su tai awasezu, mutta teemme tässä senkin itse. Kiehauta ja jäähdytä 7 rkl riisietikkaa, 1/2 rkl suolaa ja 4 rkl sokeria. Siinä se.
4. Ja sitten rojut yhteen eli tehdään sushiriisi: Kaada liemi riisin päälle sekoittaen samalla. Jäähdytä riisi nopeasti huoneenlämpöiseksi. Käytä riisi heti, se ei säily kuin yhden vuorokauden.
5. Nysvää riisistä palloja tai kolmion muotoisia 3–5 haukkauksen annospaloja. Täytä oman maun mukaan. Täytteiksi käyvät muun muassa tonnikala (kalatäytteiden kohdalla sivele riisipallon sisään hiukan wasabia, jos siitä pidät), luumu, kalahiutaleet (katsuobushi – niiden tekemistä en suosittele, siihen menee kuukausia), suolattu lohi, savukala tai erilaiset etikkasäilykkeet eli tsukemonot. Reseptin lopussa pieni ohje yhdenlaisen helpon tsukemonon tekemiseen.

Musubit voi koristella ja maustaa joko nori-levämatoilla tai esimerkiksi tillillä. Japanilaiset käyttävät riisiruoissaan useimmiten furikake-maustetta, jota ei myöskään kannata ostaa, sillä sitäkään ei ole turhan vaikeaa duunata.

Furikake-mauste
– 2–3 norilevyä hyvin pieneksi silputtuna
– 1 dl valkoisia tai mustia seesaminsiemeniä
– 1 rkl soijakastiketta
– 1 tl aikaisemmin tekemääsi awasezu-kastiketta
– muutama tippa rypsi-, auringonkukka- tai rapsiöljyä
– tonnikalahiutaleita

1. Esikuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Yhdistä seesaminsiemenet ja kalahiutaleet, jos niitä käytät, sekä öljy
3. Peitä seesaminsiemensekoitus soijakastikkeella ja riisiviinietikkaliemellä. Hämmennä tasaisesti. Lisää noria ja hämmennä lisää.
4. Levitä sekoitus leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 15–18 minuutin ajan tai kunnes sekoitus on kuiva ja hieman paahtunut. Älä polta.
5. Anna furikaken jäähtyä noin kaksi tuntia ja siirrä se ilmatiiviiseen säiliöön. Säilyy huoneenlämpöisenä 2–3 viikkoa.

Kierittele musubit furikakessa tai päällystä ne tillillä tahi nori-suikaleilla. Muodon ja maun saa päättää itse. Musubit voi syödä sellaisenaan tai dippailla esim. soijakastikkeeseen.

Inkivääri–porkkana-tsukemono
– puoli kiloa kuorittua porkkanaa
– 4 tl raastettua piparjuurta
– 1 rkl suolaa
– 4 tl sokeria
– 1 tl chilirouhetta
– 1,5 tl hyvin hienoksi raastettua
tuoretta inkivääriä

Rojut yhdessä esimerkiksi pakasterasiaan ja niin maan perusteellisesti ravistusta. Anna maustua puoli tuntia.

Mapen luonnehdinta:
”Onigiri , o-nigiri, musubi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aiheenamme on japanilaisten suosikkieväs eli riisipallot, jotka löytyvät olennaisena osana jokaisen koululaisen bento-eväsboksista. Kiireisille salarimaneille niitä myydään muun muassa rautatieasemilla ja jokaisessa kombini storyssa eli elintarvikekioskissa. Oikeasti tähän reseptiin käytettäisiin hintavahkoja japanilaisia raaka-aineita, kuten sushiriisiä, sushi-su-kastiketta ja furikake-maustetta, mutta riittävän autenttisen lopputuloksen saa aikaiseksi edullisemminkin tarpein. Musubeissa riisin ei välttämättä edes tarvitse ole sushiriisiä, vaan kevyesti suolattu riisikin käy. Säätää saa ihan oman maun mukaan.”

Megan tuomio:
”Vaikka j-rock, sushi ja muut vastaavat idän ihmeet ovat rantautuneet tänne Härmään jo vuosia sitten, ne ovat silti erikoisuuksia. Kyllähän uudet ja erilaiset maut ovat aina piristäviä, vaikka riisin, raa’an kalan, levän ja napakoiden mausteiden kombinaatio ei ole tehnytkään minusta vannoutunutta fania. Niin vain karjalanpaistin päälle paremmin ymmärtävältäkin taipuu tämmöisten herkkujen teko, ja vieläpä lähes kaikista lähimarketeista löytyvistä ainesosista. Positiivista on myös se, että variaationvaraa ja näprättävää löytyy mukavasti, kiitos erilaisten sisälmysten.”

Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!