The last of beef jerky

The Crescentissä, Desolate Shrinessa, Lord of Pagathornissa ja Famulus ab Satanasissa laulava Hellwind palvoo ja palvaa tummaa lihaa.

Tarpeet
– kilo naudan ulko- tai paahtopaistia
– n. 2 dl soijakastiketta
– 1/4–1/3-pullollinen chilisoosia (esimerkiksi Poppamiehen savunagaa, miedompaa voi laittaa enemmänkin)
– pari reilua turausta makeaa bbq-kastiketta tai ruokalusikallinen fariinisokeria
– 3–4 tl nestesavua (esimerkiksi Poppamiehen jalosavua)
– 100–200 g ananaspaloja
– 1 rkl chilijauhetta (Hellwind käyttää habanerojauhetta)
– 1 rkl valkosipulijauhetta
– 1 tl inkivääriä
– reilu 1 rkl hunajaa
– pari teelusikallista mustapippuria (lisäksi voi käyttää vaikkapa tuoretta chiliä ja valkosipulia korvaamaan osan jauheista)

Tee näin
1. Pistä liha noin tunniksi pakkaseen ja leikkaa tämän jälkeen sopivan ohuiksi siivuiksi. Hitusen kohmeisena liha on vaivattomampaa leikata.
2. Laita lihanpalat kannelliseen astiaan ja kaada kaikki ainekset sekä mausteet päälle. Sekoita hyvin, laita kansi kiinni ja aseta jääkaappiin maustumaan vähintään yön yli, mutta mieluiten vuorokaudeksi. Ravistele astiaa aina välillä.
3. Jos valmistat lihat kasvikuivurin sijaan uunissa, aseta lämpötila n. 60 asteeseen ja jätä luukku vähän raolleen. Kiertoilmauunissa luukun voi pitää kiinni. Kuivaa enin marinadi lihansiivuista talouspaperilla ja laita siivut joko uuniritilän päälle tai roikkumaan ritilästä cocktailtikkujen avulla. Ritilän alle kannattaa laittaa leivinpaperilla vuorattu uunipelti, koska lihoista tippuu marinadia ja nestettä. Kuivumiseen menee siivujen paksuudesta riippuen 5–10 tuntia. Kannattaa kokeilla aina välillä. Liha on valmista, kun se on kivankovaa ja sopivan taipuisaa muttei kuitenkaan vielä murene. Yleensä osa siivuista valmistuu aiemmin ja osa myöhemmin.

Hellwindin luonnehdinta:
”Kuivaliha on eräs ihmiskunnan ensimmäisistä säilyvistä liharuoista. Täällä Suomenmaalla puhumme toki lähinnä lappilaisesta perinneruoasta, jonka yhtenä monista funktioista on palvella erittäin käytännöllisenä eli kevyenä, energiapitoisena ja hyvin säilyvänä retkimuonana. Kuivalihan historiasta löytyy aika niukasti tarkkaa ja syväluotaavaa tietoa. Näinä mielenkiintoisina aikoina, joita parhaillaan elämme, ajattelin tämän olevan mitä mainioin resepti lukijoille osoittaen samalla kunniaa omille juurillemme ja veriperinnöllemme. Lihan valmistukseen vaadittavaa kärsivällisyyttäkään ei voi jättää mainitsematta, sillä tuntuu, että nykyinen mulle-tänne-kaikki-nyt-ja-heti-mentaliteetti nostaa entistä vahvemmin päätään tässä järjettömässä Vesimiehen ajassamme. Resepti antaa apuja siihen, kuinka tätä muinaista herkkua voi valmistaa lähestulkoon millaisissa kotioloissa tahansa. Pohjoisessa Lapissa valmistusprosessi mukailee luonnonmukaisemman ilmakuivauksen jaloja taitoja. Lihan perinteisessä kuivausprosessissa tulee ottaa huomioon niin lämpötila kuin tuulikin, ja on kerrottu, että kuun asennollakin on vaikutusta. Ala- eli kuolevan kuun aikaan lihoja ei kannata laittaa kuivumaan. Rohkenemme nyt laistaa noista edellä mainituista ohjeistuksista jättämällä ne omaan arvoonsa. Moni muuten kuivaa myös poronsydämet, jotka ovat tiivistä, täyttä lihaa. Itselleni kuivattu poronsydän on ehkä liian jäykkää tavaraa, joskin suosittelen sen maistamista mahdollisuuksien mukaan. Maku kun on, noh, ainutlaatuinen niin hyvässä kuin pahassa.”

Megan tuomio:
”Himoni lihaa kohtaan nousi juuri uudelle tasolle!”

Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!