”Aina ei tarvitse keksiä väkisin jotain ennenkuulumatonta” – haastattelussa hc-ryhmä Perikato

Kaoottista ja jyrkkää hardcorepunkkia takova Perikato luottaa musiikissaan perinteiseen kaavaan, mutta katsoo myös tarkasti ympärilleen.

20.01.2017

Perikato soittaa melko rujoa ja perinteistä hardcorea. Onko bändi niin sanotusti old school ihan tarkoituksella?

– Bändistä tuli tällainen, kun alettiin soittaa yhdessä. Ei sitä sen kummemmin suunniteltu, ja alkuperäinen suuntakin muuttui jo ensimmäisissä treeneissä. Oikeastaan parempi niin: tästä tuli paljon mielenkiintoisempaa verrattuna vaikka siihen, että soitettaisiin perinteistä d-beatiä vähän siistimmällä soundilla, kitaristi Ville aloittaa.

– Vaikka musa varmasti kuulostaakin jonkun mielestä ”vanhalta”, en koe Perikadon olevan bändi, joka larppaa menneisyyden oloja ja soittelee lankapuhelimella vain, koska 80-luvullakin tehtiin niin.

Minkälaisia aiheita käsittelette Kuka hyötyy? -levyn sanoituksissa?

– Siellä puidaan melko jyrkkään sävyyn ainakin oikeistolaisen politiikan satoa ja meneillään olevaa hyvinvointivaltion alasajoa. Tilansa saavat myös esimerkiksi natohaukat, salametsästäjät ja rajut jätkät netissä, laulaja Jussi paljastaa.

Musiikkinne on marginaalikamaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikö sanomanne menisi paremmin ja laajemmin perille jos musiikki olisi vähän kuulijaystävällisempää?

– Perikadon ruma ja tyly musiikki tukee hyvin levyn sanomaa, mistä johtuen näitä tekstejä on hankalaa nähdä erilaisessa kontekstissa, Ville sanoo.

– Sanoma tavoittaisi mahdollisesti suuremman yleisön kuulijaystävällisemmän musiikin avulla, mutta samalla kokonaisuus muuttuisi soundin siistimisen myötä tylsemmäksi. Ei tällä bändillä mitään suurta yleisöä tavoitella, eikä yhteiskunnallisia ongelmiakaan tarvitse alleviivata, kun kaikki on jo räikeästi esillä.

Lafkanne Svart kertoo tiedotteessa, että bändillänne ei ole mitään yhteyksiä metalliin. Miksi punkin ja metallin sekoittaminen on läpeensä paska idea? Tulisiko hevarien pysyä erossa punkista ihan yleisestikin?

– Tiedotteessa itse asiassa lukee, että hardcore tarkoittaa svartilaisille nimenomaan hardcorepunkkia eikä mitään asennemetallia. Bändistähän löytyy aika helpostikin yhteyksiä metalliin, kun jäsenillä on taustalla bändejä kuten Speedtrap ja Horse Latitudes.

– Se on todella ok, että hevidiggarit ja punkkarit viihtyvät samoilla keikoilla. En näe sitä mitenkään ongelmana, jos joku haluaa vaikka soittaa sekä punk- että hevibändeissä. Parhaimmillaan punkin ja hevin sekoittaminen saattaa johtaa vaikka minkälaisiin klassikkolevyihin! Usein tuo tuntuu menevän valitettavasti niin, että punkkareiden tekemä hevi kuulostaa järkevältä, mutta toisinpäin se ei välttämättä toimi.

Saattaisi kuvitella, että tämän musiikkityylin ideat on kaluttu jo melko loppuun. Kuinka Perikato pitää homman mielenkiintoisena sekä itselleen että kuulijoille?

– Lähtökohtaisesti tässäkin mennään peruspalikoiden varassa, mutta lyriikoiden ajankohtaisuus ja jonkinlainen tuore näkökulma soittamiseen saattavat tehdä ihmeitä. Aina ei tarvitse keksiä väkisin jotain ennenkuulumatonta, vaan uutta voi luoda myös asettamalla vanhat ja tutut palikat uuteen, erilaiseen ympäristöön.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2016.

Lisää luettavaa