Testissä Iron Maidenin Trooper-olut

Lauantaina 20. kuluvaa kuuta Suomeen saapuva Iron Maiden sai nimikko-oluensa. Ennakkouutisointien ja olutmieheksi tunnustautuvan Bruce Dickinsonin puheiden mukaan kyseessä ei ole mikään ”Eddien lärvi etikettiin ja rahat pois” -tempaus, vaan harkittu yhteistyö Robinsonsin panimon kanssa.

Kaksi puolen litran pulloa Trooper English Pale Alea on odottanut oikeaa hetkeä jääkaapissa. Oikea hetki on näköjään nyt, keskiviikkoiltapäivänä heinäkuun 3. päivä.

Humalina alessa on käytetty Bobecia, Goldingsia ja Cascadea. Vaikka olutta rakastankin, tunnustan heikon tietämykseni kyseisen hamppukasvin ”alagenrejen” suhteen.

Levyhyllystä Piece of Mind ja jääkaapista Trooper-pullot. Ruotsissa olivat kieltäneet tämän myynnin, koska alkoholituotteiden etiketeissä ei saa esitellä sotaan liittyvää kuvastoa. Mukava kuulla, että muuallakin holhotaan jonninjoutavista asioista.

Levysoittimen neula Where Eagles Daren aloitusuralle ja panimon logolla varustettu korkki auki.

Kaadettaessa tuoppiin, olut päästää erittäin karamellimaisen tuoksahduksen. Tuoppia nuuhkiessa tuoksusta voi löytää hiukkasen englantilaista fudgea, mutta kovin on miedot aromit.

Viikset uppoavat vaahtoon ensimmäistä varovaista huikkaa maistellessa. Saatekirjeessä mainittua sitruunaisuutta on vaikea hahmottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Vaikken ole mikään olutasiantuntija, uskallan käyttää termiä perinteinen britti-ale. Jälkimakuna hiipii omia makunystyröitä kutkutteleva pitkään viipyvä katkeroisuus.

Kun Die with Your Boots On tärähtää soimaan, tuoppi on kuin varkain jo puoliväliin pyöritelty suussa, maisteltu ja analysoitu. Nyt on pakko tarttua hetkeksi ilmakitaraan ja ottaa pari vapaampaa hörppyä.

Huomaan pohtivani hetken aikaa b-puolen avausraidan merkitystä. Tai lähinnä sitä, kuinka sen merkitys väheni cd-aikakaudella. Kuinka valtava ero sillä on, onko kappale b-puolen ensimmäinen vai cd:n viides kappale. Oluen nimikkobiisi lähtee laukkamaan, eikä ole kuulostanut aikoihin näin hyvältä. Ratsuväki laukkaa kohti kuolemaansa ja minä olen siirtynyt maistelemisesta juomiseen.

Toisen pullon korkatessani löydän tuoksusta sitruunaa. Mausta en edelleenkään.

Yritän jälleen keskittyä maistelemiseen. Jälkimakuna hiipivä katkero vie jälleen huomion. Olen juonut huomattavasti katkeroisempiakin oluita, siitä ei ole kyse. Mutta Trooperin pehmeän täyteläisestä, jopa miedosta mausta siirtymä vahvahkoon katkeroon on omaan suuhun kerrassaan hieno.

Jos Dickinson, kuten väitetty, on osallistunut kyseisen oluen reseptin kehittämiseen Robinsonsin väen kanssa, pidämme selkeästi samanlaisesta oluesta. Oli miten oli, vuonna 1838 perustettu cheshireläinen perhepanimo hoitaa tonttinsa.

Iron Maiden -faneille suosittelen pullon ostamista maisteltavaksi asti, eikä vain muistoesinehyllyyn pölyttymään. Oluen ystäviäkin tohdin kehottaa maistamaan tätä perinteisen heavy metal -bändin linjaan sopivaa alea.