Live: Disease of the Nation, Unborn Generation, Jukka Ruostila & Kaaoksen ystävät – Vastavirta-klubi, Tampere, 01.12.2011

Teksti ja kuvat: Vilho Rajala

Kaistapäisesti poukkoilevan ja antoisan The Rudum -debyytin hiljattain julkaissut Disease of the Nation saapui Tampereen Pispalaan joulukuun alussa. Lämmittelijöinä toimivat pieksämäkeläinen Unborn Generation ja paikallinen Jukka Ruostila & Kaaoksen ystävät.

Ruostila ystävineen potkaisi räimeen käyntiin erinomaisen komeasti. Vaikken ole tätä bändiä arvioidessani ihan puolueettomalla alueella, luotan silmiini ja korviini. Kaaoksen ystävät on poikkeuksellisen kova tulokas suomenkieliseen rockmaisemaan. Olkoonkin, että sen ilmaisussa kuuluu niin kovin voimakkaasti Alice in Chainsin vaikutus.

Rumpali Antto Tuomaisen ja basisti Lauri Heikkilän rytmisektio luo painavan mutta miellyttävän elastisen pohjan, jolle Heikki Kokon ja Timo Hyvösen kelpaa rakennella kitarakudelmiaan. Kokko loihtii toisinaan ilmoille komeita hevisooloja, Hyvösen erikoisalaa ovat eksperimentaaliset soundit.

Ruostila itse on laulajana mies paikallaan, ja kun vielä osa biiseistä on yksinkertaisesti loistavia, bändin keikoista voi vain nauttia. Ottakaa tämä yhtye haltuun jos ette vielä ole ottaneet.

Vaan eipä jättänyt mainiosti nimetty Unborn Generationkaan juuri valittamisen aihetta. Jos Ruostila operoi selvästi rock-kentällä, pieksämäkeläiset heilauttivat meiningin väkevästi metallin puolelle. Infernon numerossa #91 bändin tuorein Culture of Violence -demo valittiin kuukauden kovimmaksi, joten ihan turhasta yhtyeestä ei ole kyse.

Bändi mätti metalliaan äärimmäisen tiukasti, suorastaan häkellyttävän saumattomasti. Kun laulaja ”Bonzo” Airaksinen on vielä kerrassaan karismaattinen lavahahmo, tällaista väkivaltaa seuraa erittäin mielellään. Aiemmin tänä vuonna FM2000:n riveissä vakuuttanut rumpali Eetu ”Ipi” Huttunen näytti tällä keikalla, että hänestä on hyvää vauhtia tulossa aivan kärkiluokan takoja kansainvälisestikin vertaillen. Hemmo tykitti hetkittäin täysin käsittämättömän taidokasta ja tujua myllytystä.

Sitten oli Disease of the Nationin vuoro. Kun kehoa ja mieltä oli jo ravittu kahdella kerrassaan maittavalla esityksellä, pääbändillä oli kova paikka. Merkillisiin lavakostyymeihin sonnustautunut adhd-ryhmä teki soitannollisesti komeaa jälkeä, mutta keikan fiilis ei noussut lämppäreitä korkeammalle.

Bändin sekapäisyyttä suoristaa livetilanteessa selvästi se, että rumputaituri Joonas Kauppinen soittaa klikkiin. Ratkaisu on ymmärrettävä, mutta haluaisin kieltämättä kuulla selkärankatempoversiot samoista biiseistä.

Vaikka DotNin esityksessä ei sinänsä ollut mitään vikaa, tällä kertaa se ei osunut ihan sellaisella teholla hermoon kuin olisin odottanut. Luulen tosin, että syy on enemmän vastaanottajassa kuin lähettäjässä. Odotan joka tapauksessa näkeväni bändin vielä uudemman kerran. Uskon ja luulen, että paukkuja on parempaan.