Judas Priestissä vuosina 1996-2003 laulanut Tim ”Ripper” Owens otti osaa Rolling Stone -lehden King for a Day -artikkelisarjaan, jossa toimittaja haastattelee pitkän kaavan mukaan laulajia, jotka ovat joutuneet kovan paikan eteen isojen, asemansa vakiinnuttaneiden yhtyeiden uusina keulahahmoina.
Judas Priest teki Ripperin kanssa kaksi pitkäsoittoa (Jugulator, 1997 ja Demolition, 2001), jotka eivät olleet myyntimenestyksiä ja keikkapaikatkin olivat vaihtuneet isoista areenoista klubeihin. Lopulta Ripper sai väistyä ja tehdä tilaa takaisin bändiin liittyneelle Rob Halfordille. Ripper muistelee aikaansa bändissä kuitenkin lämmöllä.
”He eivät olisi voineet kohdella minua paremmin. Olimme samaa perhettä ja ystäviä. Se oli uskomatonta. Hengailimme aina yhdessä. Kävimme yhdessä lounaalla. En koskaan tuntenut olevani ulkopuolinen tai palkattu työntekijä. Asiat sujuivat aina hyvin”, Ripper toteaa.
Ripper sanoo kuitenkin aistineensa viimeiseksi jääneellä kiertueellaan vuonna 2002, että hänen aikansa bändissä oli tulossa päätepisteeseen.
”Olihan se välillä haastavaa aikaa. Keikat olivat hyviä, mutta tunnelma oli hyvin outo ja he valitsivat todella kummallisia paikkoja, joissa soittaa. Tapahtui paljon epäilyttäviä liikkeitä. Kieltäydyimme Ozzfestistä sekä kiertueesta Iron Maidenin kanssa, kun Bruce Dickinson oli palaamassa bändiin. Tai niin minulle ainakin kerrottiin. Mutta tulimme yhä toimeen keskenämme ja kuulostimme mahtavilta ja minulla oli myös hauskaa.”
Ripper sanoo, ettei ole katkera siitä, että hänet erotettiin bändistä, koska ymmärtää sen olleen bisnesmielessä oikea ratkaisu ja Judas Priestin ydin on hänestä nimenomaan kolmikko Halford-K.K. Downing–Glenn Tipton. Lisäksi hän oli juuri liittynyt Iced Earthiin, joten töitä riitti ja on riittänyt aina siitä lähtienkin.
Se Ripperiä kuitenkin kismittää, että hänen aikaansa bändissä ei pidetä missään arvossa; Jugulatoria ja Demolitionia ei saa juuri mistään eikä niitä löydy suoratoistopalveluista eikä häntä muistettu millään tavalla, kun bändi tänä vuonna viimein nimettiin mukaan Rock ’n’ Roll Hall of Fameen.
”Sääli, etteivät he ota mukaan jäsentä, joka oli bändissä melkein 10 vuotta, sai Grammy-ehdokkuuden, teki kaksi studiolevyä, kaksi livelevyä ja dvd:n”, Ripper ihmettelee Hall of Famen päätöstä jättää hänet ulos.
”Mutta mikä rassaa minua enemmän on se, ettei kukaan Judas Priestistä edes soittanut minulle asiasta. He soittivat kyllä ja valittivat, kun eräs australialaispromoottori käytti mainoksessaan Metal Gods -termiä. ’Katsotaan tätä nyt läpi sormien, mutta älä anna heidän käyttää sitä enää tulevaisuudessa’. Siinäkö kaikki? Kukaan ei koskaan soittanut sanoakseen: ’Olit iso osa meitä. Nämä ovat ne syyt, miksei sinua nimitetä mukaan, mutta sinulla oli iso rooli ja olet iso osa perhettä’. Sellaista puhelua ei ole tullut.”
”Olisi ollut mukava saada edes sähköposti tai puhelu. Ainoat sähköpostit joita saan, ovat uhkailuja. Se on sääli, sillä olemme yhä ystäviä. Sääli, että manageriporras on huolissaan vain tuollaisesta sen sijaan, että ajattelisivat: ’Meidän pitäisi kai lähettää Timille viesti tai pullollinen sampanjaa kiitokseksi hänen vuosistaan bändissä’.”
”On järkyttävää, miten he ovat tavallaan pyyhkineet minun aikani pois. Iron Maiden sentään soittaa keikoilla Blaze Bayleyn aikaistakin kamaa”, Ripper vertaa.
Lue Ripperin pitkä haastattelu kokonaisuudessaan täältä.
