Monille yhtyeille riittää, kun saa rokata. Joillekin, kuten satanistiselle rockbändille Ghostille, taas ei. Viime vuonna Opus Eponymous -debyyttialbuminsa julkaissut ruotsalaisyhtye haluaa muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki tuomittuja.
Teksti: Tapio Ahola www.myspace.com/thebandghost
Niille, jotka jaksoivat jäädä helmikuisen Finnish Metal Expon loppuun asti, oli tarjolla jotakin erityistä. Tapahtuman päättänyt ruotsalaisyhtye Ghost muodostui viidestä huppupäisestä muusikosta sekä helvetistä nousseelta paavilta näyttävästä laulajasta ja esitti setin 70-lukusävytteistä occult rockiaan tavalla, joka muistutti enemmän rituaalia kuin perinteistä rockkeikkaa.
Ghost tuntuu todellakin tajunneen sen vanhan viisauden, jonka mukaan ihmisten mielenkiintoa ei herätetä paljastamalla kaikki, vaan pitämällä salassa. Edes yhtyeen kokoonpano ei ole tiedossa: virallisissakin yhteyksissä se on lueteltu tyyliin laulu – ???, kitara – ???, ja niin edelleen.
Metal Archives ja ruotsinkielinen Wikipedia sentään osaavat kertoa laulajan nimeksi Papa Emeritus I, mutta luultavasti hänelläkin lukee passissa jotain ihan muuta.
Infernon uteluihin vastaa pelkällä Ghoul-nimellä esittäytyvä hahmo, jonka tarkempi rooli yhtyeessä ei ole tiedossa. Hän toimittaa monikon kolmannessa persoonassa kirjoittamansa vastaukset sähköpostitse, eikä vastaukseen käytetä paria poikkeusta lukuun ottamatta enempää sanoja kuin on välttämätöntä.
Viestin lopusta löytyy sentään hurmaava teksti: ”Kiitos mielenkiinnostasi Ghoulia kohtaan. Palat helvetissä sen takia.”
Miksi siis kaikki tämä salaperäisyys? Ghoulilla on tähän selkeä vastaus.
– Haluamme Ghost-kokemuksen olevan täysipainoinen elämys, jossa kaikki aistit ovat mukana. Tarjoamme soundin, ulkonäön, hajun ja auran joka sopii huonosti siihen konseptiin, jossa kuusi jätkää tulee lavalle vain rokkaamaan ja huutamaan ”fuck yeah!” biisien välissä.
Ideat lavashow’hun yhtye saa ”katselemalla paljon elokuvia ja polttelemalla”. Tarina ei kerro, mitä miehet polttavat.
Alun perin tarkoitus ei ollut kuitenkaan herättää salailulla huomiota.
– Imago itsessään on erittäin tärkeä, mutta tuosta anonymiteetti-aspektista on tullut turhaan kuuma puheenaihe. Haluamme olla anonyymeja tehdäksemme show’stamme intensiivisemmän ja ”realistisemman”, samalla tapaa kuin elokuvayleisö toivoo leffan olevan realistinen tai ”autenttinen”.
Lue koko juttu Infernon festarinumerosta 6/2011 (#88)!