On kaksi tapaa ymmärtää sanapari Worship Music. Anthraxin tapauksessa se on käsky ja sanoma maailmalle vuonna 2011. Levyn teko kesti neljä vuotta ja bändi melkein hajosi kesken kaiken, mutta musiikin voima auttoi sen taas jaloilleen.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Andy Buchanan
Scott Ian Rosenfeld, 47, on Anthraxin kasvot. Paljasjalkainen newyorkilainen, sanavalmis, sivistynyt ja huumorintajuinen kitaristi on bändin perustaja ja ainoa jäsen, joka on ollut porukassa alusta asti.
Hän on Anthraxin pääasiallinen sanoittaja, mutta hänellä on paljon sanottavaa muutenkin. Aivan äskettäin hän avasi oman bloginsa osoitteessa www.scott-ian.com.
– Olen pitänyt blogia jo pitkään milloin milläkin nettisivulla. Nyt tuntui siltä, että on aika perustaa oma. Nautin kirjoittamisesta ja siitä, että ihmiset kommentoivat juttujani.
Scott Ian tunnetaan myös pokerinpelaajana, sarjakuvaharrastajana ja metalliaiheisten televisio-ohjelmien ja dokumenttien vakiovieraana.
Nykyään hän on myös isä. Hänen vaimonsa Pearl Aday, 36, joka on muuten Meat Loafin adoptiotytär, synnytti esikoispojan heinäkuun 19. päivänä. Nimeksi tuli Revel Young Ian.
Pojan syntymän aikoihin Anthrax keikkaili normaalisti, mutta ilman Scott Iania. Tilalla nähtiin Andreas Kisser, jolla on riittävän murskaava oikea käsi hommaan. Scott Ian missasi ensimmäiset Anthrax-keikkansa ikinä.
– Päätös oli minun. Voisi luulla, että tuntui oudolta olla kotona, kun Anthrax on keikalla, mutta se ei ollut lainkaan outoa. Olin kotona poikani kanssa enkä ajatellut bändiä ollenkaan.
Tilanne ei ollut täysin poikkeuksellinen. Bändin ydinkaksikon toinen osapuoli, rumpali Charlie Benante jäi samasta syystä pois muutamalta keikalta vuonna 2006. Häntä tuurasi silloin Shadows Fallin Jason Bittner.
Ianin mukaan on melkein uskomatonta, että hän voi nyt sanoa, että Worship Music ilmestyy ensi kuussa. Levyn tekeminen aloitettiin jo vuonna 2007. Silloin bändi oli lievästi sanoen selvitystilassa.
– Oli kuin Anthraxia ei olisi ollut olemassa lainkaan. Emme tienneet, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta minä ja Charlie aloimme vain tehdä musiikkia.
Se että prosessi venyi syistä, joihin kohta palaamme, oli lopulta hyvä asia. Bändillä oli aikaa miettiä, miten tehdä levystä paras mahdollinen. Biisejä viilattiin, tehtiin uudestaan ja hylättiinkin. Kaikki se kannatti, koska Worship Music on vahva, ehjä ja tasapainoinen levy.
– Kun kuuntelen sitä, tunnen kaiken sen energian, mitä sen tekemiseen kului, Ian sanoo ylpeänä.
Lue koko juttu Infernon numerosta 7/2011 (#89)!