#97 pääarvio: Sabaton – Carolus Rex

16.05.2012

Sabaton
Carolus Rex
Nuclear Blast

Ruotsalainen sotakone hyppää tällä kertaa ajassa hieman taaksepäin. Ruotsi oli ihan oikea eurooppalainen suurvalta vuosina 1611–1718. Pienestä pohjoisesta kuningaskunnasta kasvoi muutamassa vuosikymmenessä pelätty sotilasmahti.

Vuonna 1697 vähän alle 15-vuotiaana valtaan nousseen ja 1718 kuolleen kuningas Kaarle XII:n aika on Ruotsin historiassa erityisen jännittävä luku. Sabaton nappasi hänen latinankielisen nimensä uuden levynsä otsikoksi.

Pitkään huhuttiin, että Carolus Rex julkaistaisiin ainoastaan ruotsiksi. Se olisi ollut vähintään kylmäverinen ratkaisu, mutta Joakim Brodén lauloi lopulta biisit myös englanniksi. Tekstien teko on ollut melkoinen homma. Vaikka ruotsin- ja englanninkielisten biisien aiheet ovat samat, ne eivät suinkaan ole yksi yhteen -käännöksiä. Ruotsalainen historioitsija Bengt Liljegren jeesasi bändiä tekstien ja konseptin kanssa.

Tunteelliset sotatarinat sopivat mahtipontisen hevin kanssa mallikkaasti yhteen. Carolus Rex on kertomus paitsi sodasta myös suuruudenhulluudesta ja ennen kaikkea kristinuskosta. Uskonto oli Kaarle XII:n aikoihin äärimmäisen tehokas motivaattori. Sotamiehille kerrottiin silmää räpäyttämättä, että kun Jumala on meidän puolellamme, luoditkaan eivät voi meihin osua. Ja mikäli syyllisyys vaivasi, auttoi kun veivasi riittävän monta Isä meidän -rukousta.

Se konseptista. Entä musiikki? No, on ihan selvää, että tämä on bändin tähän mennessä paras levy.

Sabatonilla on kyky tehdä yksinkertaisista melodia-aineksista ja kuluneistakin sointukuluista todella vereviä biisejä. Ruotsalaisryhmä osaa myös paisuttelun jalon taidon. Carolus Rexillä on hyvä tasapaino hitaampia, mahtipontisia kappaleita ja nopeampia hevi-ilotteluja. Jokainen biisi perustelee paikkansa levyllä, mutta avainraidat nousevat ylitse muiden. Niitä ovat ainakin nimibiisi ja Gott mit uns, jolla muuten tuottaja Peter Tägtgren vetää komean dueton Brodénin kanssa.

Tägtgren uhosi etukäteen, että tämä levy asettaa uudet standardit sille, miltä hevilevyjen pitää kuulostaa. Tuskin sentään, mutta kyllä Tägtgren on tehnyt kaikkensa saadakseen kappaleisiin maksimaalisen tehon. Koskettimet hehkuvat paksuna mattona halki levyn ja bassareihin on lisätty sopivissa paikoissa ylimääräistä jyminää.

Sabaton ei tarjoa Carolus Rexillä varsinaisesti mitään uutta, mutta levyltä välittyy niin nälkäinen, vilpitön ja innokas asenne, että siitä on pakko pitää. Joakim Brodén on tässä olennainen tekijä. Mies eläytyy biisien tarinoihin juuri oikealla paatoksella ja on luojan kiitos oikea laulaja eikä mikään kiljukaula.

Brodén ja basisti Pär Sundström pistivät hiljattain koko muun kokoonpanon uusiksi. Nummirockissa ja Tuskassa nähdään, miten homma uudella porukalla toimii. Jostain syystä uskallan veikata, että aika hyvin.

Ai niin, otetaan vielä kevyt kanta kipeään kielikysymykseen. Ymmärrän hyvin, että maamme on täynnä ruotsin kielelle allergisia, mutta tässäpä on oiva tilaisuus hyvään siedätyshoitoon! Mitä enemmän olen kuunnellut ruotsinkielistä versiota levystä, sitä vähemmän tekee mieli kuunnella englanninkielistä.

Oikeastaan koko enkkuversio tuntuu ihan turhalta. Ruotsistahan tässä on kyse.

Teksti: Vilho Rajala Kuva: Michael Johansson

Lisää luettavaa