Bändin glamhöystöinen meno on veretseisauttavan energistä ja rullaavaa. Sultans of Sin soundaa hyvältä, ja kappaleet erottuvat toisistaan sopivassa määrin tyylin, tempojen ja komppien puolesta. Kitaristit Rob Love Magnusson ja Mike Laver hanskaavat tapposoolojen ja tanakan riffittelyn tasapainon, ja vokalisti Nils Molin karismoi kuin huomista ei olisi. Levyn lyriikat kertovat rockin ja rakkauden ihanuudesta, ja kokonaisuudessaan bändin ulkokuori on viimeisen päälle genren mukainen.
Sultans of Sinin biisikattaus on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta timanttinen. Longarin parasta laitaa edustavat rivakasti harppova Love Junkie, euroviisukuosissa laulattava Land of Broken Dreams ja Nickelbackin mieleen tuova Raise Your Hands. Napakympistä Sultans of Sinin erottaa se, että levy sisältää myös täytemateriaalia. Nämä ovat makuasioita, mutta Falling ja osittain myös Bastards of Rock & Roll ovat harkolla mukana vain muodon vuoksi.
Dynazty on niin ikään tukholmalaisen H.E.A.T.-yhtyeen ohella malliesimerkki Ruotsin uuden polven melodisesta hard rockista. Europen 1980-luvulla luoma perintö on turvattu vuosiksi eteenpäin pelkästään näiden kahden bändin ansiosta.