Keski-Suomessa on osattu tehdä jo pitkään hyvin monenlaista musiikkia, eivätkä hardcore ja punk ole tässä poikkeuksia. Vvorsellakin on taustallaan kokemusta ja osaamista aiemmista yhtyeistä.
Näkyjä helvetistä jää kuitenkin ihan pätevästä muotokielestään huolimatta puolitiehen. Yhtyeen crustvaikutteisesta hc-mätöstä huokuu aggressiivisuus ja synkkä ilmapiiri, kuten kuuluukin, mutta intensiteettitaso pysyttelee turvallisesti vihreällä alueella käyden keltaisen puolella vain ajoittain.
Biisejä ei siis vyörytetä täysillä päin pläsiä tai kuuloelimiä pahoinpidellä repivillä riffeillä samalla, kun päähän porautuvat melodiat toimivat osittaisena puudutuksena. Näin pitkäsoiton mitassa yllättävän mittavien kappaleiden onttous korostuu entisestään jättäen hieman välinpitämättömän olon. Se on etenkin tässä tyylilajissa ikävä tunne.
Kohtuullisesti melua puolityhjästä. Siinäpä kiteytys Vvorsen kasettialbumista, joka on tosin julkaistu myös modernina hopeakiekkona.