Jos termiä ”ad/hd-metalli” ei ole vielä keksitty, Wyruz voisi olla sen pioneeri. Sen verran poukkoilevasti norjalaisnelikko paiskoo menemään. Riffit, tempot ja kompit vaihtuvat kiivaasti. Slayer, Megadeth, Lamb of God ja Deicide nyt ainakin tulevat mieleen. Soiton tiukkuudessa bändi ei häviä esikuvilleen. Toisin kuin Norjan hiihtoskenen, norjalaisen metallin tulevaisuus näyttää valoisalta.
Raivokas Cripple the Slaves on alkupään helmi. Limitations potkii nyssäköille niin kuin hyvän thrash metalin kuuluu. Witherissä ja Judge and Juryssa melodisuus yhdistyy onnistuneesti äkäisyyteen.
Meinaa kuitenkin tulla ähky, kun levy kestää melkein tunnin. Hengähdystaukoa ei anneta missään vaiheessa. No, mitä muuta voi odottaakaan, jos levyllä on No Serenity -niminen kappale. Pari niistä olisi voinut jättää poiskin, eikä kokonaisuus kärsisi. Tykitys alkaa toistaa itseään, vaikka kaikin puolin mallikasta onkin.