Moni-ilmeinen ja vivahteikas tapaus – arviossa Avatarium

Arvio julkaistu Infernossa 5/2017.

Avatarium
Hurricanes and Halos
Nuclear Blast

Candlemassistä parhaiten tunnettu Leif Edling on pitkän linjan säveltäjälahjakkuus, josta on moneksi. Hiljattain muusikko on kuitenkin kärsinyt henkisestä loppuun palamisesta, josta hän avautui vastikään tämänkin lehden sisuksissa. Päänvaivaa on ollut varmasti aiheuttamassa myös miehen viitisen vuotta sitten pystyttämän Avatariumin kolmas pitkäsoitto. Niin harkitulta ja kunnianhimoiselta sen tunnelmallinen ja perinnetietoinen heavy/doom kuulostaa.

Harkinnallisuudella ja kypsyttelyllä on saatu puristettua kenties yhtyeen vahvin albumi. Jokaisen jäsenen suoritus on sitä luokkaa, ettei voi kuin olla vaikuttunut. Levyn parasta antia on kitaristi Marcus Jidellin sujuvanluova kitarointi sekä laulajatar Jennie-Ann Smithin taipuisa ja viekoitteleva ääni. Päälle on kuorrutettu kevyempiä nyanssirikkaita tehokeinoja, jotka löytävät kokonaisuudesta naurettavan hyvin paikkansa.

Keskeinen huomio kiinnittyy siihen, kuinka erilaisia levyn sävellykset ovat toisiinsa nähden. Tavallisesti tämä voisi olla merkki sekavuudesta, mutta tällä kertaa kappaleet muodostavat totisesti yhtenäisen tunnekirjon. Se käsittää niin rullaavaa rokkaavuutta, pohtivaa introspektiota, kryptistä hämyisyyttä kuin maalauksellista seesteisyyttäkin.

Albumi on kaikkiaan hyvin moni-ilmeinen ja vivahteikas tapaus, johon yhtyeen absurdista runoudesta ammentavat lyriikat istuvat mainiosti. Levyn nimi ei voisikaan olla paljon osuvampi.