1980- ja 1990-lukujen taitteen progressiivis-tekninen death/thrash Atheistin ja Cynicin demojen hengessä on jo lähtökohtaisesti kiinnostavaa musiikkia. Kotimainen The Priest lukee tyylistä omat madonlukunsa painottaen ilmaisua enemmän thrash metalin puoleen, eikä lopputuloksesta totisesti puutu mutkia.
Mokomankin levyille soundeja ruuvanneen Janne Saksan luoma äänimaailma on thrashmetallisen terävä ja napakka. Bändin soitosta ei jää minkäänlaista valittamista, ja rähäkästi sylkevä laulupuolikin sujuu klassisessa rässihengessä. Paketti on siis ulkoisesti pirun tiukassa kunnossa, mutta tiukkaa tuhovoimaa heitellään mitä ilmeisimmin aivan tietoisena valintana pitkin seiniä miten sattuu.
Puolitoistaminuuttinen The Musketears räimii suoraviivaisempana raitana tehokkaasti ja näyttää, miltä bändin kiivas rässäys voisi parhaimmillaan kuulostaa. Valtaosa kappaleista ei kuitenkaan malta pysyä paikallaan, vaan komppia vaihdellaan ja riffeihin isketään ylimääräistä kulmaa jatkuvalla syötöllä. Räjähtelevät soolot ja paikoin röyhkeästi keuliva basso viimeistelevät yllätysten yön, jonka jälkeen ei oikein tiedä saiko vai eikö saanut. Parempi siis koettaa varoiksi vielä uudemmankin kerran.
Poukkoilevuudessa ei ole toki sinänsä mitään vikaa. The Priestin kappaleet toimittavatkin energiassa ja asenteessa, mutta mieleen jäävien koukkujen suhteen homma on vielä vaiheessa. Mielenkiintoinen ja odotuksia nostattava esikoinen joka tapauksessa.