Joistain levyistä vain kuulee omistautumisen ja aitouden. Brasilialainen Escarnium tykittää kakkoslevyllään vanhan liiton kuolemanpalvontaa perusasioita kierrättäen, mutta tekee sen erittäin vakuuttavasti.
Incantationin debyytti nousee mieleen kyselemättä. Jämerä ja tuhti soundi on modernimpaa sorttia, mutta särmikkyys ja menneitä aikoja kunnioittava ote ovat kuitenkin tallella. Äärimmäisen synkeä tunnelma pimeämmän laidan jenkkideathiin yhdistettynä tuo mieleen myös Funebrarumin ja Dead Congregationin kaltaisia nimiä. Jälkimmäiseen verrattuna Escarnium on tosin hitusen yksioikoisempi ja suoraviivaisempi.
Brutaalisti jyräävässä mätössä ei ole keventäviä elementtejä tai muutakaan sävytystä. Riffien ajoittainen melodisuus sekä monipuolisesti hitaamman ja nopean runttaamisen välillä vaihtelevat kappaleet antavat väriä juuri sopivasti.
Puutteiksi voisi laskea joidenkin kappaleiden turhan blast-painotteisuuden. Aivan kuin riffien puutteesta kärsivään osioon ei olisi muuta keksitty. Vastapainoksi tarjoillaan onneksi myös todella vetävää keskinopeaa riffittelyä ja vastustamattoman hyvällä groovella iskevää komppia.
Interitus ei tarjoa mitään uutta, mutta sovittelee vanhat palikat erittäin vakuuttavasti.