Acceptin legendaarinen johtaja, kaljupäinen Wolf Hoffmann, on tunnettu intohimoisesta suhtautumisestaan klassiseen musiikkiin, mikä näkyi jo vuonna 1997 julkaistuna Classical-soololevynä. Mainittu aiheutti monille metallipäille ihmetystä, sillä levy sisälsi klassisia teoksia heavyksi väännettynä. Nyt Hoffman jatkaa perinnettä julkaisemalla toisen klassisen sooloalbuminsa.
Levy sisältää puhdasta instrumentaalia, raskasta klassista musiikkia sähköisillä kielisoittimilla esitettynä. Esimerkiksi Mozartin kuuluisa 40. sinfonia, Tšaikovskin Joutsenlampi ja Albinonin Adagio saavat saksalaisen kitarataiturin toimesta uudet vaatteet.
Hoffmann on onnistunut sovituksissaan sen verran hyvin, että instrumentaalilevy on todella kaunista kuultavaa. Soundimaailmaan on todellakin satsattu, ja pääosaa esittävä kitara on riipivä mutta hillitty. Varsinkin hautajaisista tuttu Adagio on erittäin tunnelmallinen ja upeasti soitettu teos.
Jos haluaa aloittaa klassisen musiikin kuuntelemisen pirunsarvet päässä, Hoffmannin tekeleelle voi antaa tilaisuuden.