Jaahas, näin sotaisan raivoamisen on tultava Brasiliasta tai muualta Etelä-Amerikasta. Infot väittävät alkuperäksi kuitenkin Portugalia ja että kyseessä olisi vieläpä ryhmän ensimmäinen pitkäsoitto. Hattu päästä!
Nimen taustalta löytyy kokeneita jermuja, mutta Execration Diatribesin hurja myllytys on silti melkoisen yllättävä isku. Röyhkeän päällekäyvä ja silkkaan brutaaliuteen keskittyvä sahariffittely sekä täysin pidäkkeettä blastaava rumpali tuovat välittömästi mieleen Krisiunin, Rebaelliunin ja (Brasilian) Abhorrencen kaltaiset yhtyeet.
Herkeämättä korvia takovassa mätössä on pahantahtoisen vakuuttava tunnelma. Sekopäisimmillään käydään jo kaoottisuuden rajamailla, mutta pääosin tulitus on tappavanterävästi nakutettua täsmärätinää. Raskaat ja sopivasti erottelevat soundit sisältävät sopivasti särmää, ja laulajan halveksivalla nuotilla oksennettu vihainen rähinä on sekin aivan erinomaista työtä.
Levyä voisi kritisoida tarttuvuuden puutteesta, mutta näin julmasti kaahaavaan death metaliin ei yksinkertaisesti saa rakennettua kovin runsasta koukkumattoa. Siellä täällä jyrähtävät hitaammat osuudet rytmittävät kaahaamista juuri sopivasti, ja myös soolojen tyylikkäästä melodisuudesta kehtaa antaa kiitosta. Karsina on ahdas, mutta siitä otetaan kaikki irti.
Execration Diatribes on hurmaavan tehokas, armottomaan tappamiseen keskittyvä levytys. Brasilian kaahojen fanittajille täysin varma nakki. Ja tämä tarina on tosi.