Exumer
The Raging Tides
Metal Blade
Saksalainen thrashreliikki ei vain malta pysyä haudassaan. Tämän tuotoksen perusteella siihen ei ole tarvettakaan. Tämähän nääs potkii!
1980-luvun loppupuolella pidin bändiä lähinnä Slayerin ensimmäistä levyä toisintavana halpana kloonina, ja sitä kautta sen seuraaminen jäikin vähälle. Nelisen vuotta sitten tehtyä comebacklevyä en vaivautunut katsastamaan. Nyt on syytä heittää nämä ennakkoasenteet romukoppaan.
Okei, kyllähän Slayer tulee vieläkin mieleen, mutta ei niin häiritsevästi, että ärsyttäisi. Ja jos oikein tarkoiksi aletaan, voisi sanoa, että Slayerin antamat vaikutteet on korvattu nyt enemmänkin Exodusilla. Vaan kun nuo riffit sullotaan germaanithrashsuodattimen läpi, ylenmääräinen samankaltaisuus lähtee. Ai niin, aloitusbiisin riffi on vielä aika iloisesti velkaa Sepulturan Ariselle, mutta ei nyt jaksa kiukutella.
Hyvältä tämä kuulostaa. Tempo on pääsääntöisesti aika maltillinen, ja turha kaahailu olisikin ehkä kussut kintuille. Tästä huolimatta touhu on saatu pidettyä yllättävänkin aggressiivisena.
Riffit ovat yksinkertaisuudessaan varsin nasevia, ja niihin on saatu ujutettua juuri se tarvittava rytmiikka, että niskat alkavat nykiä. Kolmosbiisi Catatonic on tästä thrash-AC/DC-menosta hyvä esimerkki.
Muistaakseni heput eivät ole soittaneet koskaan Suomessa, joten olisikohan nyt aika… Steelfest, Jalometalli, Tuska… Joku?