Tätä yhtyettä kohtaan kohdistui mielenkiintoa siinä vaiheessa, kun sen laulaja Tomi Joutsen siirtyi Amorphisin keulille nostaen veteraanin uuteen kukoistukseen. Mutta nyt kun Sinisthra palaa pelikentälle, ei voi välttyä kiusaantumiselta. Sinisthraa vertaa väkisinkin Amoon, ja siihen nähden meno on pliisua laahustelua. Vaan kun ajatuksesta pääsee yli, yhtyeen ansiot alkavat paljastua.
Sinisthran meininki keskittyy pääosin sentimentaaliseen, dramaattisena valuvaan melodoomtunnelmointiin. Mielenkiinnon ylläpitämisen kanssa on kohdakkoin vähän niin ja näin, kappaleet kun ovat verrattain mittavia ja bändi tuntuu tavoittelevan vähän turhankin suuria tunnetasoja.
Morningfrail etenee repertoaarista ehkä mukaansatempaavimmin tanakan riffin ja mieleenpainuvan kertsimelodiansa ansiosta. Muutenkin mukavasti lepatteleva mörssäysvaihde tuntuu toimivan bändin näpeissä paremmin kuin utuisempi herkistely.
Lohjan koplalla on paljon hyviä juttuja, mutta vaikuttaa siltä kuin tuotanto ei olisi aivan loppuun saakka huoliteltua. Soundit ovat kyllä asialliset, mutta esillepanossa olisi vielä skarppaamisen varaa. Sinällään homma toimii asiallisesti, mutta yltiöpäinen sentimentaalisuus läikkyy kohdakkoin yli nakertaen ilmaisun iskuvoimaa. Tunnelmametallin tyylilokerossa yhtye operoi kuitenkin vakuuttavasti.