Within Temptationin kitaristi Robert Westerholt kertoo 25.3. ilmestyvässä Infernossa, kuinka hollantilaisbändi koki vieneensä erään tyylin huippuunsa edeltävällä The Heart of Everything -albumilla (2007). Nyt oli aika antaa luonnon hoitaa biisinteko, suuntia ja odotuksia sen kummemmin miettimättä.
Minusta sarjakuviin ja lyhytelokuviin laajenevalla The Unforgivingillä talsitaan silti aika tutuilla mannuilla. Suuremmin on muuttunut ainoastaan se, ettei uutukaislevy sisällä niin tarttuvaa materiaalia kuin pari hittiturboahdettua edeltäjäänsä.
Tokihan esimerkiksi Chris Isaakin Wicked Gamelle (tai oikeastaan HIMin tulkinnalle siitä) paljon velkaa oleva Faster ja levyn loppupaikoilta löytyvä Murder ovat hitikkyydessään sellaista kamaa, ettei niiden edessä voi kuin nyökytellä kainosti.
Suurin osa albumista jää kaikessa massiivisuudessaankin silti koukkukertoimeltaan ihan kiva -asteelle, mikä ei ole bändin mahtipontiseen sinfoniapoppimetalliin joskus tykästyneelle tietenkään tervetullutta.
Voi toki olla, että oheismateriaalit syventävät kokemusta, mutta pelkkänä musiikkina The Unforgiving on harmittavan ulkokoreaksi jäävä teos. Hiivatin helposti tätä kuuntelee, mutta mitä jää käteen, varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, onkin aivan toinen juttu.
– riekin matti
Levy arvostellaan 21.4. ilmestyvässä Infernossa.