Ghostin kolmosen alkupalana julkaistu Cirice-single (ks. linkki alta) pakotti pelkäämään pahaa. Geneerisin heavyriffein tukevoitettua musiikkia on jo olemassa reippaasti enemmän kuin tarpeeksi, eikä toisenlaisilla avuilla perin mainiosti pärjänneellä ruotsaisyhtyeellä ole mielestäni mitään tarvetta pompata tähän hautaan.
Ghost on yksinkertaisesti parempi pop- kuin hevibändi ja ehdottomasti kovimmillaan kevyehköillä, joko klassisen popin tai aikuisrockin keinoin toteutetuilla kappaleilla. Myös yhtyeen ”saatanallinen” ulottuvuus on näillä eväin otollisimmillaan. Uudella levyllä tätä sarkaa edustaa uljaimmin ”sille toiselle Hänelle” kaunista kunniaa tekevä, kerrassaan jumalaisiin tarttuvuuskertoimiin kohoava He Is.
Cirice ei ole levyllä ainoa raskaamman poljennon edustaja, mutta metallisuus on muissa kappaleissa enemmän taustatekijä kuin kantava voima. Onneksi. Hyvä melodia on aina hyvä melodia, ja niiden virkkaamisen Ghost kyllä taitaa, parhaiden ruotsalaisperinteiden mukaisesti.
Pari tyhjänpäiväisempää numeroa Melioralle (ilm. 21.8.) mahtuu, mutta kokonaisuus jää silti parilla kuuntelulla helposti plussalle. Enpä jaksa uskoa, että kovin moni yhtyeeseen ihastunut pettyy kuulemaansa.
Huom! Tämä ei ole arvio vaan pikaiseen tutustumiseen perustuva ennakkokatsaus. Arvostelu löytyy painetusta Infernosta myöhemmin.