Rentouden ja tehokkuuden liitto – Foo Fighters valloitti Hietaniemen

Rock The Beach/Foo Fighters, Biffy Clyro, The Kills, Apulanta, Vant – Hietaniemi, Helsinki, 19.6.201

27.06.2017

Dave Grohlin johtama Foo Fighters tuli, näki ja voitti. Yhtyeen keikan ympärille rakennetussa Rock The Beach -tapahtumassa oli vain yksi tähtibändi, vaikka toiseksi viimeisenä esiintynyt skottilainen Biffy Clyro sai jo jonkinlaista liikettä noin 25 000 -päiseen yleisöön eeppishenkisellä pop-rockillaan.

Foo Fighters aloitti varmalla palalla, kaikkien tuntemalla Everlongilla. Toisaalta 23 kappaleen mittainen keikka osoitti, että yhtyeellä on hirvittävä määrä biisejä, jotka ovat iskostuneet valtavirtayleisön, saati sitten keikalle tulleiden tuhansien tosifanien, tajuntaan. Walk, All My Life, Learn To Fly, Rope… Lista on pitkä ja tällaisella kappalemateriaalilla on vaikea hävitä.

Myös hieman harvinaisempaa materiaaliakin kuultiin. Vuoden 2009 Greatest Hits -kokoelman Wheels-singlestä soitettiin kappaleen country-elementtejä painottanut ja balladimaisempi versio. Kosketinsoittaja Rami Jaffee pianosooloilu sai lähes kyyneleet virtaamaan. Kyynisempi yleisön edustaja saattoi epäillä Grohlin välispiikkiä, jossa hän kertoi, ettei kappaletta esitetä ihan joka keikalla. Vaan niinpä vaan settilistoja tutkailemalla voi huomata, että biisi ei ollut kuulunut aiempiin loppukevään ja kesän keikkoihin, vaan soitettu edellisen kerran tämän vuoden helmikuussa.

Kuva: Mikko Pylkkö 2017

Suurempi tekijä keikan ainutlaatuisuudessa oli kuitenkin se, että Suomen oma Michael Monroe vieraili lavalla useammankin kerran. Tämähän ei sinällään ole harvinaista, ovathan ahkerat kotimaiset keikoilla kävijät nähneet Hanoi Rocks -legendan muun muassa Motörheadin, Alice Cooperin ja Slashin keikoilla vierailijana.

Silti oli hieman yllättävää, että mies sai näin ison roolin juuri grungesta ja vaihtoehtorokista ponnistaneen Foo Fightersin show’ssa, vaikka esimerkiksi kitaristi Chris Shiflett tiedetäänkin suureksi Hanoi-faniksi. Foo-miehet tuntuivat sekä nauttivan että hieman hämmentyneenä seuraavan Monroen lapsekkaan innostunutta menoa.

Parhaimmin Monroen hyödyntäminen onnistui viimeisenä encorena heitetyssä AC/DC-coverissa Let There Be Rock, jota Foo Fighters on aiemminkin esittänyt keikoillaan. Monroen positiivisen rähisevä tulkinta oli lähellä täydellistä suoritusta ja bändikin soitti klassikon tarpeeksi tiukasti. Kitarasooloissa ei silti onnistuttu pääsemään Angus Youngin vimmaisten ja lähes jazzin vapautta lähentelevien sävelkulkujen tasolle – toisaalta Shiflettin soolokitara soi koko keikan läpi aivan liian hiljaisella volyymillä.

Kuva: Mikko Pylkkö 2017

Myös keikan alkupuolella kuullussa The Pretenderissä Monroen huuliharpputyöskentely oli pätevää ja vei kappaleen välillä hyvin blues-pitoisiin tunnelmiin. Lavalla nähtiin kahteen otteeseen myös The Kills -laulaja Alison Mosshart, jonka kanssa esitetyt uudet kappaleet, kulmikkaasti tamppaava La Dee Da ja mahtipontisen kaunis The Sky Is A Neighborhood, antavat odottaa paljon syyskuulle luvatulta Concrete and Gold -levyltä.

Hieman yllättävää oli tosin se, että musiikkivideonakin julkaistu tuore maistiaissinkku Run ei kuulunut nyt settilistaan. Sen live-debyytti kun oli jo tapahtunut muutamaa iltaa aiemmin Islannin-keikalla.

Yleisesti ottaen keikassa oli parasta sen ääretön hyväntuulisuus ja sydämellisyys. Noin kahden ja puolen tunnin mittaisessa esityksessä ei ollut tylsiä hetkiä ja miehistö selvästi nautti olostaan lavalla. Tämä ei kuitenkaan syönyt mitään pois soittoon paneutumisesta. Bändi tuntuu hengittävän samaa rytmiä ja nytkin lähes jokainen haastavakin paikka ajoitettiin täydellisesti. Yhtyeen jäsenistä varsinkin rumpali Taylor Hawkins tuntuu seuraavan hyvin tarkasti Grohlin eri tavoin viestittämiä etenemisohjeita.

Foo Fightersia on helppo haukkua light-versioksi omista rakennusaineistaan ja ennen Helsingin-keikkaa sitä tituleerattiin ivallisesti muun muassa makkaraperunarockiksi. Karavaani kulkee, koirat haukkuvat. Rock The Beachin keikka osoitti, että bändi on ansainnut kaiken maineensa ja on yksi tämän hetken takuuvarmimpia viihdyttäjäryhmiä.

Teksti: Toni Keränen, Kuvat: Mikko Pylkkö

 

Lisää luettavaa