Lizard Dusk on Tracedawnin kolmas levy. Bändi kiinnitti hiljattain keulilleen Niko Kalliojärven murisemaan, joten tsekkaa tästä, miten homma toimii uudella konseptilla! Levy ilmestyy 15.2. Biisikommentit ovat Kalliojärven ja basisti Pekko Heikkilän käsialaa.

[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]

1.Arabian Nights

Homma on isolla heti alusta pitäen. Levyn avaava kolmeminuuttinen pitää sisällään kaikki loistavan heavybiisin peruselementit: aivot sulattavan Def Leppard-kertosäkeen, mieltä ylentävän suvantokohdan orgastisine kitarasooloineen sekä inhottavan tiukan komppikitararaidan blastbeat-rumpusuorituksen päälle.

2.Breed Insane

Sinkkulohkaisu numero yksi. Musiikkivideobiisi, jossa Tracedawn esittelee yleisölle uudistuneen kokoonpanonsa. Heti ensimmäisestä säkeistöstä on selvää, että tässä liiterissä on uudet sheriffit. Niko Kalliojärven ja Tuomas Yli-Jaskarin laulut nostavat bändin selvästi uudelle tasolle. Omanarvontunnon säilyttämisestä kertovat loistavat sanoitukset ovat tästä myös yksi esimerkki.

3.Sick Fire

Nyt kolisee kuin keilahallissa. Raskaalla triolipoljennolla eteenpäin jylistävä teos, joka osoittaa Tracedawnin kypsyvän levy levyltä kohti hiivimjusikin créme de la crémea!

4.The Crawl

Niko Kalliojärven rinnasta riipivä vokaalitulkinta kappaleen säkeistöissä nostattaa varmasti paatuneemmankin musiikinkuulijan ihokarvat pystyyn, ja kun tähän lisätään vielä galaktista delay-kitarointia sekä stellaarinen kosketinkuorrutus, lopputulos on jäätävä. Albumin ehdoton mastodontti.

5.You’re Fired!

Synkähkö mutta varsin viriili Dimmu-goes-speedmetal-tyyppinen runttaus, jossa basarit jauhaa mukavasti kaiken huudon lomassa. Sisältää raikkaan suvantokohdan, mutta pian läpsäisee taas mukavasti naamalle muistuttaen, että sun homma ei futaa, sun läpi voi nähdä, sä saat potkut!

6.Machine

Tämä tunteikasta vokaalivuorottelua sisältävällä kertsillä sävytetty varmaotteinen reippailu on levyn toinen videobiisi. Virheiden tekeminen on sallittua, kun niistä ottaa opikseen. Varsinkin jos motiivina on kehkeytyä pysäyttämättömäksi uuden ajan multimyllyksi. Loppusilauksena eksoottisella suomi-aksentilla toteutettua avautumista.

7.Nothing and Nowhere

Kun toista koittaa vetää penkasta ja vaarana on horjahtaa sinne itse. Syvältä kouraiseva, silti hyvällä boogiella etenevä ruotsinlaivahevibiisi täynnä tunteita ja tunteikasta instrumentaatiota. Säkeistöjen hunajaisemmasta puolesta vastaa Novellasta tuttu Juha Pälve.

8.Thanks for Asking… I’m Just Obsessed

Levyn ehdoton rock-biisi. Koko styge rymistetään läpi talla pohjassa, ja tässä kappaleessa Tracedawnin kielisoittajien yksilötaidot nivoutuvat yhteen riemastuttavalla tavalla. Kun kuulija luulee, ettei raastavampaa kitarafraasia enää ole tulossa, tulee sieltä kuitenkin sellainen. Vasten kuulijan kasvoja!!

9.Taught My Eyes to Lie

Siitäkin huolimatta että kappaletta dominoi perverssi mikstuura puhdasta laulua ja tiukkaa blastia, se on mitä mainioin lopetus levylle. Vaikka sanoissa mennään hyvinkin henkilökohtaisiin aiheisiin ja tunnelma on haikea, vauhtia riittää ja räkä nokassa jaksetaan puskea loppuun asti. Jes!