”Jos jollain bändillä on kuvassa vääränlaiset lenkkarit tai väärä kitara livenä, en kuuntele bändiä enää ikinä!” – haastattelussa To Conceal the Horns

To Conceal the Horns on esimerkiksi Alghazanthissa ja Ghost Brigadessä soittaneen Vexdin mustanpuhuva projekti, joka syntyi henkilökohtaisesta tarpeesta. 

26.06.2020

To Conceal the Horns on vasta pari vuotta vanha projekti. Miksi se perustettiin? 

– Tarve luoda kompromissitonta musiikkia oli hautunut vuosia ja voimistunut eri bändeissä soittaessa, multi-instrumentalisti Vexd paljastaa. 

– Bändissä soittaminen on tavallaan kompromissi, ja muistan kuinka turhautunut olin, kun tarjosin jotain riffejä, mutta vastauksena oli lähinnä epäilyksiä, että ”voikohan noin tehdä?”, ”onkohan tuo liian progee?” tai ”jos kuitenkin ton kohdan soittas tällein…”. 

– Myös oman henkisyyden korostuminen ja sielun tutkiminen loivat tarpeita sanoitusten tekemiselle ja tulkitsemiselle. Lisätään syihin vielä halu kehittyä muusikkona ja tehdä musiikkia autonomisesti, mikä tarkoittaa, että pystyn nauhoittamaan, miksaamaan ja masteroimaan kaiken itse. 

Levysi nimi on simppelisti Purist. Mitä ajat otsikolla takaa? 

– Nimi tuli aika helposti, kun mietin, millainen ihminen olen. Biisit käsittelevät erilaisia aiheita, mutta niiden punainen lanka on oma elämäni. Ihmiset, jotka minut tuntevat, voivat varmasti allekirjoittaa minut hyvin ehdottomana, periksiantamattomana ja jääräpäisenä tyyppinä. Jos jollain bändillä on kuvassa vääränlaiset lenkkarit tai väärä kitara livenä, en kuuntele bändiä enää ikinä! 

– Nimellä voidaan viitata myös kompromissittomuuteen omalla polulla. Pyrkimykseen viedä elämänsä läpi omaehtoisesti, elää juuri niin kuin itse haluaa ja altistua mahdollisimman vähän ulkopuolisille vaikutteille. 

Melodioistasi löytyy paikoin iskelmällisiä vivahteita. Minkälaisesta musiikista ammennat inspiraatiosi? 

– Vaikka kuuntelen pääasiassa black metalia, ammentaa voi ihan mistä vaan. Synkkä musiikki aiheuttaa resonointia, ja synkkää musiikkia voi olla monenlaista. Esimerkiksi mainitsemasi suomalainen iskelmä on parhaimmillaan erittäin synkkää alkoholismin ja itseinhon syödessä haurasta taiteilijaa sisältä päin. 

– Kaihoisat ja surumieliset melodiat sopivat hyvin black metaliin. Melodiat ovat olleet aina lähellä sydäntä, mutta niiden pitää myös palvella tarkoitusta. Niillä luodaan tunnelmaa, jäsennellään sävellystä ja kerrotaan tarinaa. 

Kappaleesi ovat melko pitkiä. Onko se tarkoituksellista? 

– En osaa tehdä lyhyitä biisejä, vaikka välillä yritänkin. Lopulta päädyn siihen, että kappaleesta tulee niin pitkä kuin tulee, jotta saan tarinani kerrottua. 

– Biiseissä pitää olla dynamiikkaa, niissä pitää tapahtua ja niiden pitää sisältää draaman kaarta. Mielestäni onnistun kirjoittamaan pitkiä kappaleita niin, että ne eivät käy tylsiksi ja ala toistaa itseään. Kun pitkä biisi ei tunnu pitkältä, ollaan onnistuttu jossain. 

– Teen musiikkia itselleni, ajamaan henkistä agendaani, ja teen kunniaa paholaiselle, mutta haluan tarjota jotain myös niille, jotka jaksavat keskittyä edes hetken tässä hektisessä maailmassa. 

Onko TCtH:lla mitään aikeita kasvaa ”oikeaksi bändiksi” ja lähteä esimerkiksi keikkailemaan? 

– Itsekseni oleminen ja tekeminen tuntuu oikealta tavalta luoda musiikkia. En juuri viihdy ihmisten ilmoilla tai seurassa, joten bänditreenitkin tuntuvat jotenkin vastenmieliseltä ajatukselta. 

– Olen kuitenkin rehellisesti sanottuna miettinyt, että oikeassa paikassa oikealla porukalla keikkailu voisi olla hieno asia toteuttaa, mutta se jää nähtäväksi. Ehkä kutsu oikeaan paikkaan voisi laukaista tarpeen alkaa ajaa asiaa. 

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Lisää luettavaa