Death-yhtyeen kuudes ja toiseksi viimeiseksi jäänyt albumi Symbolic täytti juuri 24 vuotta. Yhtyeen kokoonpanossa vuosina 1993-1995 vaikuttanut rumpalilegenda Gene Hoglan muisteli 21. maaliskuuta 1995 julkaistua pitkäsoittoa sosiaalisessa mediassa.
”Muistan siitä kaiken, jopa sen, että vaikka olin juuri pudottanut painoa lähes 60 kiloa, en pystynyt nauhoituksissa kävelemään tai istumaan kunnolla, koska olin telonut selkäni päivää ennen sessioiden alkua. Chuckin [Schuldner, Deathin nokkamies] ja teknikkoni ’Evil’ Steve Goodin piti kantaa minut rumpujen luo ja sieltä pois”, Hoglan aloittaa muistelonsa.
Rumpali muistelee erityisellä lämmöllä levyn sävellys- ja äänitysprosessia ja kiittelee kaikkia mukana olleita tahoja. Hoglan ylistää erityisesti kitaristi Bobby Koelblea, joka hänen mielestään oli ”paras kitaristi, joka Chuckin rinnalla koskaan soitti” ja harmittelee, että hänen soittoaan kuullaan levyllä lopulta niin vähän. Luonnollisesti kiitoksia ja ylisanoja saa myös basisti Steve Di Giorgio.
”Mutta täytyy myöntää, että vaikka olimme kaikki lopputuotteeseen hyvin tyytyväisiä, se taisi olla liian vaikea pala monille kuulijoille. Olen ennenkin sanonut, että jos Symbolicia pidetään nykyään klassikkona (ja mielestäni ihan oikeutetusti), sitä ei todellakaan pidetty silloin, kun se julkaistiin”, Hoglan lisää.
”Täytyy muistaa, että siihen aikaan ei ’melodista death metalia’ oikeastaan ollut olemassa, joten death metal tarkoitti klassikoita eli Morbid Angelia, Deicideä, Cannibal Corpsea, Obituarya, vanhaa Deathia. Pieni välähdys tulevasta saatiin jo Individual Thought Patternsilla (1993), joka sekin nostatti die hard -fanien kulmakarvoja korkealle, joten monille Symbolic oli aivan liian melodista nieltäväksi. Mikä on ihan okei, koska voimme tehdä levyjä vain itsellemme ja jos et tajua, minä tai me emme voi sille mitään.”