Taten toinen soolokiekko ei ole sisältönsä puolesta kovinkaan erilainen Queensrÿchen viimeisen reilun vuosikymmenen aikaisiin tekemisiin verraten. Toisaalta voidaan puhua rockimmasta ja sitä kautta kepeämmästä lähestymiskulmasta, mutta Kings & Thieves junttaa paikoin voimallisestikin. Levyn yleisilmekin on enemmän hämärän painostava kuin aurinkoisen kepeä. Biisitempoissa tarvotaan kultaista keskitietä, mikä tekee jo sinällään albumista puuduttavan yksitoikkoisen. Keskitempoisuutta on vieläpä painotettu nostamalla bassariniskut ja bassopompottelut pintaan.