Suomalainen Hollow Woods kuulostaa kakkoslevyllään pitkälti samanlaiselta kuin reilut kaksi vuotta sitten ilmestyneellä Cold Winds Cleave the Earthillä. Musiikkinsa on edelleen karheaa joskaan ei raakaa black metalia, jota leimaa haikea kuusentuoksuinen metsäläisyys.
Uutuutena mukaan on ujutettu vähäisissä määrin akustisuutta, joka ilmenee yhdessä ja erikseen sähköisen ilmaisun kanssa, sekä enemmän puhdasta laulua rouhean maskuliinisen tulkinnan vastapainoksi. Kokonaisuus ei kuitenkaan lipsahda liian lähelle folkhenkisyyttä, mikä on sille pelkästään eduksi. Albumin synnyttämät mielikuvat viittaavat vahvasti Ulverin lähemmäs kolmenkymmenen vuoden takaiseen Bergtatt-esikoiseen, mikä tuskin on sattumaa.
Like Twisted Bones of Fallen Giants onnistuu olemaan samaan aikaan sekä hyvin perinnetietoinen että tässä ajassa kiinni oleva julkaisu. Levyn kiehtovuus ei perustu omalaatuisuuteen vaan kykyyn tuoda esille vakuuttava tunnelataus. Sitä kautta musiikista muodostuu merkittävämpää kuin sen peruselementit antaisivat olettaa.