”Ei tätä rahan takia tehdä” – Thunderstonen minihaastis, Tuska 2016

Nino, Thunderstone, Tuska 2016. Kuva: Mikko Pylkkö

Jokseenkin apokalyptinen heviveteraani, kitaristi-säveltäjä-tuottaja-äänittäjä Nino Laurenne istahtaa Tuskan telttalavan bäkkärin virkaa toimittavan työmaakontin sohvalle ja huokaisee.

Juuri päättynyt Thunderstonen keikka on meininkinsä puolesta sujunut kuin hurmiossa. Bändi toimitti ja yleisö vastaanotti sen verran rautaisesti, että vähempikin hengästyttää. Ninon olemus on väsynyt ja aavistuksen takakireä, mutta asiallisen kohtelias. Syykin selviää muutama päivä haastattelun jälkeen, kun yhtyeen Tuska-keikan väliin jättäneen basisti Titus Hjelmin uutisoidaan saaneen sydänkohtauksen. Huoli pitkäaikaisesta bändikaverista oli ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna ilmeinen.

– Thunderstonen Tuska-vedot ovat aina olleet helvetin hyviä. Tänään se oli jotenkin… No se kolkutteli takaraivoa, kun kattoi vierelle eikä Titus ollutkaan siinä. Muuten oli ihan helvetin kivaa. Tituksen osalta kaikki on ok nyt, mutta sanotaan näin, että se oli tosi kipeä, eikä taipunut tälle keikalle, Nino muotoilee.

Tuskassa Hjelmiä paikkasi Tracedawn-kitaristi Tuomas Yli-Jaskari.

–Tuomas joutui tuuraamaan Titusta tosi lyhyellä varoitusajalla. Se oli koko ajan niin itsevarma, että ”joojoojoo, on mulla tässä kolme tuntia aikaa treenata”. Ja vaikka se soittaa Tracedawnissa kitaraa, se on oikeasti helvetin kova basisti. Kysyin tuossa keikan jälkeen, että miten meni ja se vastasi, että ”ihan hyvin, ei mitään”. Silloin, jos soittaja itse sanoo, että ihan hyvin, niin se on mennyt tosi hyvin, Nino toteaa.

Tuska-keikan settiäkin kosolti koristanut, tänä keväänä julkaistu kuudes Thunderstone-pitkäsoitto Apocalypse Again palautti bändin alkuvuosiensa loistoon, ja ylipäätään takaisin metallikartalle. Se on merkinnyt myös keikkailua, jota yhtye on tehnyt kotimaan lisäksi Englantia ja Kanadaa myöten.

– Kanadan-rundi tehtiin sikäläisen Scythia-nimisen bändin kanssa, mitä olen miksannut pari kertaa. Järkättiin koko juttu keskenämme pienin puittein. Oli tosi mageeta, vaikka kaikki toki tiesi, että ei me siellä vedetä tupia täyteen, kun ei ole aiemmin käyty eikä ole ollut markkinointiakaan. Yleisöä oli ihan kivasti ja kaikki diggas hulluna, ja kun bändi on hyvässä kunnossa, niin mikäs siinä on vetäessä. Ainahan se on kivaa lähteä jätkien kanssa ulkomaille soittelemaan, Nino heittää.

Kotimaassakin bändin soisi vielä kiertävän klubeja uuden levynsä tiimoilta.

– Kesän festareiden suhteen en edes odottanut näin montaa vetoa. Tuskakin meni niin, että Markkanen (Jouni, Tuskan promoottori) kävi kattomassa meidän Tavastian-keikan ja samana yönä se buukkasi meidät tänne. Tarkoitus on tehdä toinen legi syksyllä, mahdollisesti pari pidennettyä viikonloppua ja käydä niissä klubeissa. Ei meillä ole ikinä ollutkaan mitään hinkua soittaa joka putkassa, kun ei tästä silleen rahaakaan hirveästi saa ja eikä tätä rahan takia tehdäkään. Pari tiukkaa rykäisyä ja sitten se on toistaiseksi siinä, Nino painottaa.

Lopuksi vielä Nino ja viimeiset Infernon kymmenen sanaa.

Hevimetalli: – Legendaarista.
Kesäloma: – Tissuttelua.
Paratiisi: – Tissuttelua.
Helvetti: – Tissuttelua, vähän liikaa.
Lemmikki: – Koira.
Uskonto: – Hyi.
EU: – Peukalo ylös.
Jalkapallo: – Neidit.
Suomi: – Rakastan.
Tuska Open Air: – Rakastan.