”Jos tulee mikä tahansa hyvänkuuloinen juttu, siitä voi tehdä biisin” – haastattelussa Amendfoil

Jos vaikkapa Baroness, Mastodon ja Stam1na osuvat makuhermoosi, ota ihmeessä haltuun Amendfoil. Monipuolinen ja järjettömän taidokas kakkoslevy Empyrean & Ophidian ei häviä laadussa tippaakaan suuren maailman nimille.

24.01.2017

 

Vaikka minulla on ollut kunnia kohdata monenlaisia lahjakkuuksia, harvoin samaan pöytään on istunut yhtä kova luu kuin Amendfoilin keulahahmo Lassi Mäki-Kala.

Bändin kakkoslevy ilmestyi lokakuussa. Mäki-Kala teki biisit, kirjoitti tekstit, soitti, lauloi ja äänitti koko levyn sekä teki kansitaiteen. Tätä voisi kutsua kokonaisvaltaiseksi itseilmaisuksi.

– Sehän on itseilmaisua parhaimmillaan. On luovaa työtä, teknistä puolta ja mahdollisuus tehdä mitä haluaa. Äänittämiseen mulla on intohimoa, ja kansitaide on aika looginen jatke biisinteolle. Ei se ole mitenkään liiallinen savotta. Tai no, aina voi kysyä puolisolta, että kuinka iso homma tässä on hänen mielestään ollut, laulaja-kitaristi hymyilee.

Selvähän se. Tällaista työmäärää ei tehdä ihan muutamassa kymmenessä tai sadassa tunnissa. Miksauksen hoiti sentään Antto Tuomainen, joka oli asialla myös debyyttilevy Skyline Escapellä (2013).

Levyn nimi Empyrean & Ophidian tarkoittaa vapaasti kääntäen jotakin sellaista kuin ”taivaallinen ja käärmemäinen”. Mäki-Kalan mukaan vaikeiden sanojen alta paljastuu ikiaikainen symboliikka.

– Se kuvaa ihmisen hyvän ja huonon puolen taistelua. Dio-pohjalta lähdetään, heaven and hell ja sitä rataa.

Naureskelemme hetken sille, kuinka monella tavalla sekä bändin että levyn nimi on kirjoitettu mediassa väärin. Kun vilkaisen edessäni olevan levyn otsikkoa, tajuan, että jälkimmäinen sana on todellakin ”ophidian”, ei ”orphidian”, kuten olen sen jo kuukausien ajan lukenut. Instant karma.

Elämää välissä

Kakkoslevyn julkaisu olisi voinut tapahtua jossain rinnakkaistodellisuudessa jo vuoden 2014 lopussa. Äänitykset aloitettiin saman vuoden keväällä.

– Me ehdittiin äänittää keväällä rummut ja kesällä kitarat varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Sitten mulla meni ääni ihan vituiksi ja loppuvuosi oli sen takia täysin jäissä.

Mäki-Kalaa vaivasi pitkittynyt yskä. Tammikuussa 2015 bändi soitti muutamat keikat, ja tuon vuoden keväällä Mäki-Kala alkoi vihdoin saada levyn lauluosuuksia purkkiin.

Kolmen vuoden tauko täyspitkien levyjen välissä ei ole kohtuuton, mutta kaksi ja puoli vuotta äänitysten aloittamisesta julkaisuun kuulostaa hermoja koettelevalta ajanjaksolta.

– Aloittamisen ja julkaisun väliin mahtui kaksi avioliittoa, kaksi tutkintoa, yksi lapsi, yksi bändin jäsenen vaihto ja kaikennäköistä. Siinä oli niin sanotusti elämää välissä.

Osa uuden levyn kappaleista oli jo olemassa, kun bändi voitti erään tamperelaiskapakan Kukkona tunkiolla -bändikisan vuonna 2013. Mäki-Kalalla on jo biisejä valmiina kolmoslevylle.

– Jos ne ottaisi nyt bändin käsittelyyn, ei menisi montaa viikkoa, kun ne olisi valmiina. Tosin meikäläisen tuntien voi olla, että seuraavalle levylle ei tule lopulta yhtäkään niistä biiseistä.

Skyline Escapellä bändi tykitti riffiä riffin perään, naitti osia toisiinsa villisti ja pudotteli ohimennen mannerlaatankokoisia kertosäkeitä. Empyrean & Ophidiania on helpompi lähestyä. Tahtilajit ovat suoristuneet, ja kappaleiden kantavia elementtejä on vahvistettu. Kertosäkeiden painoarvo on entistä isompi, ja niitä Amendfoil osaa tehdä.

Tähän ovat vaikuttaneet varsinkin keikat. Livetilanteesta on hyvä ammentaa luovaa energiaa.

– Me haluttiin biisejä, jotka avautuu livenä nopeammin ja helpommin. Monesti mietitään keikan jälkeen, millaisia biisejä settilista kaipaisi.

Vastauksia odotellessa

Amendfoil on raskaan musiikin kentällä kenties Suomen tarkimmin varjeltu salaisuus. Vyöllä on nyt kaksi ensiluokkaista levyä. Bändi on livenä fantastinen, eikä se tarvitse mitään nykyaikaisia sirkustemppuja, ainoastaan karismaa sekä erehtymätöntä soittoa ja laulua.

Takana on pitkä rivi keikkoja Suomessa ja Euroopassa. Amendfoil nähtiin vuonna 2014 Tuskan päälavalla. Se on bändin tähänastisen uran korkein kokemus.

Empyrean & Ophidianin pitäisi puhtaasti taiteellisten ansioidensa perusteella olla heittämällä yhtä iso maailmanlaajuinen tapaus kuin vaikkapa Mastodonin uuden levyn. Näin ei ole.

Bändi on herättänyt levy-yhtiöissä kiinnostusta, mutta kiinnostukseksi on jäänyt.

– Meillä oli pitkään jojoilua Spinefarmin kanssa, että ovatko kiinnostuneita vai eivätkö ole. Kuulemma bändi voisi olla ulkoisesti vetävämpikin, heh. Odoteltiin, että tuleeko sieltä vastausta, ja siinä lipsahti kuukausia. Vastausta ei ole tullut edelleenkään.

Levy-yhtiöt hakevat kyttäysasemaa, jossa pyritään iskemään oikealla hetkellä. Bändien puolesta ikuinen ”ehkä” on hankala tilanne. Pitää olla pöhinää, jota on vaikea synnyttää ilman julkaisuja, ja kun levy-yhtiöt eivät sano juuta eivätkä jaata, bändit tekevät julkaisuja omin päin ja omalla rahalla. Kun biisit on jo julkaistu, levy-yhtiöt eivät voi enää hyödyntää niiden uutuusarvoa eivätkä vaikuttaa niihin muutenkaan, joten päätöksenteko siirtyy seuraavalle kierrokselle.

Tämä on yksi musiikkialan lukuisista muna–kana-asetelmista, joihin artistien on löydettävä omat vastauksensa. Kenties Amendfoilin kolmas levy ei enää ole omakustanne. Bändin onni on, että biisinteko on helppoa ja laadunvalvonta tarkkaa.

– Ei ole mitään rajoitteita. Jos tulee mikä tahansa hyvänkuuloinen juttu, siitä voi tehdä biisin, Mäki-Kala sanoo.

Rumpali Samu Honko on Mäki-Kalan tärkein aisapari luomistyössä, koska rumpusovitus määrittää biisin fiilistä painavin ottein. Rumpali nauttii asemastaan täysin rinnoin.

– On hyvä, että biisejä jauhetaan läpi paljon, kun haetaan sitä oikeaa fiilistä. Ainakin jää rakenteet päähän! Eikä koskaan tiedä, mitä reeniksellä syntyy. Jos tulee sellainen olo, että voi vittu kun olisi härskiä tehdä tästä jutusta biisi, kukaan ei kiellä tekemästä, Honko sanoo.

Naapurin Pirjon soittotaidot

Hongon ja Mäki-Kalan lisäksi Amendfoiliin kuuluvat basisti Ville Siivonen ja kitaristi Juha-Matti Helmi. Helmen edeltäjä Juho Pelttari lähti bändistä tämän vuoden alussa. Näin bändi joutui luopumaan alkuperäiskokoonpanostaan.

Välit ovat kuitenkin kunnossa. Pelttari on videoalan mies, ja hänen nimensä komeilee Amendfoilin videoiden krediiteissä edelleen.

– Helvetin hyvä tyyppi vaihtui helvetin hyvään tyyppiin, Honko kiteyttää.

Helmi soittaa myös Curimuksessa ja on tuntenut Amendfoilin demoajoista lähtien. Täysin oudon kasvon voisikin olla vaikea liittyä ryhmään, jonka muut jäsenet ovat tunteneet toisensa lapsesta asti.

Amendfoil sai alkunsa Äetsässä vuonna 2007. Muun muassa Korn, Lamb of God, Baroness, Stam1na ja System of a Down viitoittivat tietä. Mäki-Kalan lapsuudensuosikki Queen kuuluu yhä yltäkylläisissä laulustemmoissa.

– Bändin lähtökohtahan oli sikäli aika erikoinen, että yleensä on kai tarkoitus, että sen jäsenet osaavat soittaa instrumenttejaan, Mäki-Kala hymyilee.

Soittamaan on matkan varrella opittu paremmin kuin kotitarpeiksi. Honko kiittelee Äetsän nuorisotalon, Puuhalan, treenikämppää, jossa hän säilytti rumpujaan 14 vuotta maksamatta senttiäkään vuokraa. Treenata sai niin paljon kuin halusi. Se myös kuuluu.

Vaikka bändi on tamperelaistunut, äetsäläinen lähtökohta on jättänyt jälkensä siihen, kuinka Amendfoil toimii.

– Kun ollaan tunnettu niin kauan, asioista on opittu puhumaan. Niitä ei jäädä vatvomaan vaan mennään yhdessä eteenpäin. Se on ehkä Äetsä-perua, että bändin jäsenen vaihtaminen ei ole edes vaihtoehto, vaan yhdessä tehdään. Kehenkäs vaihdat soittajan Äetsässä, kun ei ole ketään. Ei siinä tule mieleen, että olisikohan naapurin Pirjo oppinut soittamaan rumpuja, Mäki-Kala pohtii.

– Amendfoil on vähän kuin vanha avioliitto, jossa on silti paljon yhdyntää.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 10/2016.

Lisää luettavaa