Ville Friman, Insomnium
Ghost Bath: Moonlover
– Post-rock meets black metal tyyliin vanhempi Alcest. Vaikka kitaroiden vire ei aina hio täydellisyyttä, levyltä löytyy hienoa tunnelmointia taatussa 90-luvun hengessä.
The Ghost Inside: Dear Youth
– Melodista hardcorea Amerikasta. Hyvät melodiat, hyvät riffit ja ajatuksia herättävät sanoitukset. Tällä hetkellä suurin osa yhtyeestä on sairaalassa vakavan bussionnettomuuden jäljiltä, mikä sai allekirjoittaneenkin ajattelemaan, miten herkässä henki voi tien päällä välistä olla.
Paradise Lost: The Plaque Within
– Kaikin puolin hieno levy Yorkshiren herrasmiehiltä. Mahtava nostalgiatrippi 90-luvulle, jolloin walkmanissä soi päättymättömällä kasetilla Icon ja Shades of God.
Mikko Orava, Shrapnel Storm
1. Centinex: Redeeming Filth
– Groovaavaa ja ruhjovaa Florida-deathiä ruotsista. Tämä tuli kuntoillessa vastaan Spotifysta ja tappoi meikäläisen nyrkillä lenkkipolun varteen. Harvemmin bändejä hehkutan, mutta ottakaa haltuun!
2. Diablo: Silvër Horizon
– Hittejä on turha hakea, mutta kokonaisuus ratkaisee. On kääntynyt alkuihmettelyn jälkeen varsin loistavaksi D-tuotokseksi. Malliesimerkki levystä, joka palkitsee aktiivisen
kuuntelijan.
3. Amputory: Ode to Gore
– Omaa ei voi haukkua, mutta tämä on meikäläisen kirjoissa vuoden death metal -debyytti. 33 minuuttia murskausta, ei huteja. Jättää kuuntelijan odottamaan silmät ympyriäisinä ja monttu auki seuraavaa tuotosta.
Jaakko Kauppinen, Lazy Bonez
1. Nightwish: Endless Forms Most Beautiful
– Onhan se vaan niin, että NW näyttää muille suuntaa, aikaa, nopeutta ja vielä valoakin. 15- ja 17-vuotiaat poikanikin olivat aivan myytyjä NW:n uusimman albumin ilmestyessä. Edesmennyttä isääni lainatakseni: ”Niin sitä pittää, niin sitä pittää…”
2. Juice Leskinen: Kaikkien aikojen Juice
– Juice on yksi kaikkien aikojen kovimmista suomalaismuusikoista – monen mielestä varmaankin se kaikkein suurin kotimainen suunnannäyttäjä. Kaikkien aikojen Juice on aivan loistava neljän cd:n kokoelma. Jos jollain sattuu olemaan ”pienen kulttuurin” menevä aukko suomirockin historiassa, tällä jos millä sen voi paikata. Lakki nousee tälle herralle tästä suunnasta, aina!
3. Ghost: Meliora
– Näin Ghostin livenä ensimmäisen kerran kesäkuussa 2012, jolloin herrat saivat kunnian toimia Metallican lämppärinä Sonisphere-festareilla Helsingissä. Pakko myöntää: jo tuolloin kyseinen bändi kolahti aika pirun lujaa. Ghostin uusin albumi on, hitto vieköön, todella kova kokonaisuus! Se yllätti niin kriitikot, tosifanit kuin meikäläisen lähes housut kintuissa. Ei tarvitse olla kovinkaan nimekäs meedio sanoakseen, että Ghost tulee olemaan seuraava stadioneita loppuunmyyvä bändi niin Suomessa kuin muuallakin.
Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.