Ruotsalaisyhtye Soilworkille on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana paljon. Bändin basisti Ola Flink erosi taiteellisten erimielisyyksien vuoksi vuonna 2015. Vuotta myöhemmin rumpali Dirk Verbeuren siirtyi Megadethiin. Yhtyeen riveissä pitkään palvelleiden soittajien viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi jäi The Ride Majestic (2015).
Uudella albumilla kuullaan ensimmäistä kertaa uuden rumpalin Bastian Thusgaardin soittoa. Basisti on ehtinyt vaihtua Flinkin lähdön jälkeen pariinkin otteeseen, eikä albumin tietoihin ole merkitty bassottelijaa lainkaan. Kiertueilla yhtyeen basistina toimii Taylor Nordberg.
Miehistönvaihdosten lisäksi yhtye kertoo kokeneensa suuria muutoksia myös henkilökohtaisessa elämässään, kun sille läheisiä ihmisiä on kuollut tai sairastunut. Elämän tosiasiat kohdannut Soilwork pääsee kuitenkin taas todellisen tekemisen äärelle, kun se julkaisee äidinkielellään nimetyn yhdennentoista studioalbuminsa.
Yhtyeen kuvauksen mukaan Verkligheten on tuskasta sekä oman haavoittuvaisuuden ja elämän rajallisuuden tajuamisesta syntynyt teos. Mutta sen sijaan, että albumi kuvaisi todellisuutta, se yrittää vapautua hetkeksi sen kahleista luonnostellen asioita, jotka ovat syntyneet järjettömyyden ja hallusinaatioiden varjojen katveessa.
Kun albumin pistää soimaan nämä ennakkoasetelmat huomioiden, kuuntelukokemuksesta muodostuu paljon avartavampi. Kappaleet tuntuvatkin liian ehyiltä kuvatakseen todellisuutta, joka on usein kaikkea muuta kuin kaunis ja koherentti. Verkligheten on eskapistinen matka unien taakse, todellisuuden utuinen kuvajainen.
Jo albumin avaava instrumentaalikappale vihjaa, ettei luvassa ole kaikkein perinteisintä Soilworkiä. Avausraita muistuttaa The Ride Majesticin tunnelmista, mutta samalla myös jostain muusta. Muutaman kuuntelukerran jälkeen mielleyhtymälle löytyy alkupiste: American Beauty -elokuvan (1999) tunnuskappale. When the Universe Spoke jatkaa myöhemmin samaa tunnelmaa kieputtaen sen osaksi raskaampaa maailmaa.
Kappaleista löytyy niin murinaa kuin puhdasta laulua, kuten aina ennenkin, mutta nyt nimenomaan jälkimmäinen dominoi. Verklighetenillä onkin keskitytty harkitummin laulumelodioiden rakentamiseen. Tämä on karsinut karheimpia lauluosuuksia, mutta tehnyt samalla tunnelmasta intensiivisemmän ja katkeamattomamman; kuin aallon, joka huokuu koko albumin lävitse.
Aallonmurtajina toimivat The Wolves Are Back in Town ja Witan, jotka asettuvat erilleen albumin yhtenäisyydestä sinänsä yleistunnelmaan sopimattomina mutta yhtä kaikki hittikaavan täyttävinä. Ensin mainittu on kertosäkeeltään lähellä power metalia ja perinteistä rockia, joskin nopealla bassorummulla taustoitettuna.
Melodisen death metalin puolelta on siirrytty flirttailemaan enemmän metalcorelle, ja tehtävässä on myös onnistuttu. Genrevalinta tuo albumille hivenen poikamaisen viban, joka ei sinänsä häiritse, vaan luo sille selkeän, hetkittäin jopa tanssittavan yleisilmeen.
Melodioiden ohella yhtye on panostanut erityisesti kertosäkeisiin. Vaikka kappaleiden geneerisyys lisääntyy loppua kohti, iloinen poikkeus on viimeisenä kuultava You Aquiver, jonka kertsi on rytmikäs vapautuminen yleistunnelman vellovasta synkkyydestä.
Edes todellisuuspako ei ole pelkkää pulppuavaa iloa, ja albumilla häilyy koko ajan tunne siitä, että paluu tosielämään voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Verklighetenin rohkaisemana paluu reaalimaailmaan ei kuitenkaan tunnu liian vaikealta.