My Funeral julkaisi aiemmin maaliskuussa Violence Academy -albuminsa ja painui Euroopan-kiertueelle. Destroyers of Europe -nimellä kulkeva rundi vei jyväskyläläisrässääjät ensin Kroatiaan ja Slovakiaan.
Bändin basisti-laulaja Ilkka Sepponen raportoi kuulumiset Infernolle kiertueen varrelta.
20.3.2015 Bomber Bar, Zapresic, Kroatia
Suomessa keikkamatkan voi keskeyttää auton hajoaminen tien päälle kun taas ulkomaan keikat esimerkiksi lentäjien lakko. Lentomme oli peruttu, joten uudet buukattiin 400 kilometrin päähän Wieniin, josta kuljettajamme meidät noutaa. Hyvä alku.
Keikkapaikalle saavuttuamme ovet ovat vielä lukossa. Sisältä kiirehditään nopeasti avaamaan ovi ja näemmä porukkaa onkin jo oluella. Baari ei ole virallisesti auki, mutta ilmeisesti laki ei kiellä anniskelemasta.
Pieni, enintään 50 asiakaspaikan, baari alkaa täyttyä. Kaikki – henkilökunta mukaan lukien – juovat olutta ja polttavat ketjussa tupakkaa. Ihmiset ympärillä ovat todella ystävällisiä ja englantia osaavat rohkaistuvat kyselemään millaista Suomessa on asua. Suomen ravintoloiden tupakointikielto ja oluen hinta aiheuttavat ihmetystä ja hilpeyttä. Baarissa kiertää huhu, että porukkaa ei välttämättä saavu paikalle lipun korkean hinnan, eli noin 4 euron takia. Kuuleman mukaan porukka tykkää juoda täälläkin ja lipun hinnalla saa neljä olutta.
PA ei toimi kunnolla, mikit ovat teipillä kiinni, mutta tärkein, eli ilmapiiri keikalla on sanoin kuvaamaton. Tällaista meininkiä harvoin kotimaan keikoilla tapaa. Hieno alku kiertueelle!
Yöpyminen on varattu baarin omistajien asuntoon. Aamuinen jutustelu kahvin ääressä paljastaa todellisuuden: myös Kroatiassa Spotify ja Youtube jylläävät kymmenen sekunnin klikkauksilla. Ei levyt eivätkä livemusiikki tahdo enää myydä.
21.3.2015 U Ocka, Bratislava, Slovakia
Illan aloittaa paikallisista yläasteikäisistä koostuva bändi. Täällä ei ilmeisesti ole ikärajoja anniskelun suhteen, koska myös selvästi alle 18-vuotiaille tarjoillaan. Sama kaava toistuu kuin Kroatiassa, eli porukka juo todella paljon 1,20 euron hintaisia tuoppeja. Paidat ja patchit myyvät hyvin ja muutama levykin käy kaupaksi, vaikka ne eivät juuri myy enää täälläkään.
Ihmetystä herättää Apulanta-patchin laukkuunsa ommellut tyyppi, joka tulee merch-tiskille juttelemaan suomeksi. Tämä tyyppi ei kuitenkaan ole suomalainen vaan unkarilainen, joka on opetellut Suomen kielen lähes täydellisesti ja kertoo käyvänsä katsomassa lähes kaikki suomalaiset bändit Bratislavassa.
Paikallinen buukkaaja kyselee, onko Ilmari Jalas tuttu. Illan toinen akti on paikallinen Desiliter Rumu, joka soittaa lähinnä Klamydiaa muistuttavaa ”alcoholic thrash metalia”. Meidän setin alkaessa yleisö alkaa olla jo kantokunnossa. Kohtuullisen iso lava, hyvät valot ja hyvä yleissoundi antavat kuitenkin hyvät puitteet keikalle.
Yöpyminen klubin omistamassa asunnossa, jossa ei ole pattereita. Nukkuessa hengitys höyryää ja aamulla onkin flunssa päällä ja ääni käheänä.
My Funeral jatkaa matkaansa Puolaan ja Slovakiaan, joista lisää kiertueraportin seuraavassa osassa.