”Jotkut ovat kiinnostuneita politiikasta, me teemme musiikkia” – haastattelussa tunisialainen Myrath

Suomalaisena unohtaa usein, että metallimusiikki ei ole jokaisessa maailmankolkassa täysin arkipäiväinen juttu. Olivat lähtökohdat mitkä tahansa, määrätietoisella työllä voi päästä pitkälle. Tästä kertoo progemetallia soittavan tunisialaisen Myrathin mainio neljäs levy Legacy.

04.07.2016

Internet tietää kertoa, että pienestä Ez-Zahran kaupungista lähtöisin oleva Myrath on ensimmäinen kansainvälisen levydiilin kalastanut tunisialainen yhtye – ja kyse on siis bändeistä yleensä, ei pelkästään metallimusiikista.

Vaikuttaisi siltä, että metalli ei todellakaan ole tunisialaisten suosikkimusiikkia, joten miten ihmeessä päädyitte perustamaan Myrathin ja sen esiasteen Extazyn vuonna 2001?

– Olemme olleet kovia metallidiggareita ihan teinistä saakka, ja kuuntelimme paljon bändejä kuten Symphony X ja Dream Theater. Myöhemmin perustimme Myrathin, joka toimi jonkin aikaa coverbändinä, mutta melko pian huomasimme tarpeen omien biisien tekoon, bändistä kerrotaan.

Itämaiset sävyt metallimusiikissa ei ole mikään uusi juttu, mistä muistuttaa jo vuosikymmeniä sitten perustettujen Melecheshin, Salemin ja Orphaned Landin vahva kenttäsuosio. Ja löytyyhän noita ”kebabhevivaikutteita” ihan kotoiselta Amorphisiltakin.

Mistä saitte idean näinkin erikoisen soundin kehittelemiseen?

– Olemme syntyperäisiä tunisialaisia, joten meillä on arabialainen musiikki veressä. Yritimme aikoinaan sekoittaa itämaista musiikkia ja metallia monin keinoin, mutta vasta ensimmäisen levymme Hopen [2007] tuottaja Kevin Codfert sai musiikkimme täyden potentiaalin esiin.

– Tunsimme, että meidän täytyi tuoda yleisölle jotain erilaista. Olemme aina kokeneet, että eksoottiset juuremme ovat meille ehdottomasti mahdollisuus, joten kaikki tapahtui hyvin luontevasti.

Myrath on kirjoitellut tekstejään kahdella kielellä, sekä englanniksi että arabiaksi. Voitteko hieman avata, mistä Legacy-levyn sanoitukset kertovat.

– Albumilla oli kaksi sanoittajaa, Perrine Perez Fuentes ja Aymen Jaouadi, kumpikin bändin ulkopuolisia henkilöitä. Molemmat sanoittajat, kuten myös kitaristimme Malek Ben Arbia, menettivät hiljattain isänsä, ja koska olemme kuin yhtä suurta perhettä, Perrine ja Aymen halusivat kirjoittaa sanat läheisen menettämisestä, toivosta ja kulttuurimme perinnöstä.

Kerrotte Legacyn olevan kunnianosoitus kaikille väkivallan ja sorron uhreille ympäri maailman. Mitkä ovat keinonne taistella kauheuksia vastaan?

– Jotkut ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta me teemme musiikkia. Musiikkimme ei ole ehkä se kaikkein kuuluvin ja näkyvin keino tuoda näkemyksiämme esiin, mutta meille se on ehdottomasti oikea ratkaisu. Taistelemme musiikkimme keinoin.

Olette soittaneet nykyisellä nimellänne kymmenen vuotta. Mitkä ovat olleet toistaiseksi bänditoiminnan unohtumattomampia hetkiä?

– Ottaen huomioon lähtökohtamme on ollut todella mahtavaa saada mahdollisuus soittaa esimerkiksi Dream Theaterin, Symphony X:n, Tarjan ja W.A.S.P:n kanssa.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 5/2016.

Lisää luettavaa