These Stones Cry from the Earth -esikoisesta on aikaa viitisen vuotta. Miksi uuden levyn teossa kesti näin kauan?
– Olen ollut aina sen kannalla, että musiikki ei ole kertakäyttötavaraa. Se, mitä teet nyt, jää jollain tapaa historiankirjoihin – se on sen ajan kuva sinusta ja tekemisistäsi, Sirkkiä aloittaa.
– On hyvä haistella elämää ympärillään, jotta asioihin saa perspektiiviä. En oikein usko, että levyjen syöttäminen jatkuvalla perustahdilla tuo aina tarpeeksi uutta näkökulmaa edelliseen tuotokseen nähden. Saman toistamista pyrkii aina jollain tapaa välttämään.
Mistä uuden We Are Left with a Song -albumin kappaleet kertovat?
– Perimmäinen idea oli miettiä elämää ja tätä matkaa, jonka itse on kulkenut. Sairastin aikoinaan syövän enkä ole purkanut tätä ”julkisesti” oikein minnekään, mutta nyt ajattelin pukea ne tunnelmat musiikiksi. Kukaan tuskin saa sanoista konkreettista selvää, mutta en ole koskaan tykännyt asioiden suoraan tarjottimelle tuomisesta. Tunnelmat ja ikuinen toivo paremmasta on se juttu.
Uudesta levystä tulivat mieleen muun muassa The Chant ja Katatonia. Minkälaisia bändejä heittäisit itse verrokiksi?
– Olen ollut 90-luvun alusta asti suuri Anatheman ystävä, joten jos joku kuulee sen läpi, ei todellakaan haittaa. Ehkä siellä on hyvin paljon sävyjä juuri tuolta tunnelmapuolelta.
Thence on ollut olemassa vuodesta 2003 eli ennen kuin Shade Empire julkaisi ensimmäisen levynsä. Kumpi kahdesta bändistä on lopulta se rakkaampi, jos on ihan pakko valita?
– Shade Empire on perustettu hyvin paljon ennen Thencen ensiaskeleita. Kumpi on sitten rakkaampi, siihen on mahdotonta antaa suoraa vastausta. SE:n kanssa on saavutettu paljon asioita, vaikkakin joidenkin mielestä liian vähän. Monesti nuo jutut ovat olleet meistä riippumattomia. Ne tietää, ketkä tietää.
– Näen ehkä niin, että asioita oli helpompi puskea SE-jätkien kanssa nuorempana yhdessä eteenpäin. Thence oli vähän kuin pidossa, kunnes sen kanssa uskaltaa nyt tulla päivänvaloon. SE:n matka on ollut eräänlainen koulu kaikkeen mitä olen nyt tehnyt. Se tarina jatkuu edelleen, ja Thencestä on tullut toinen polku, jolla pääsen toteuttamaan eri asioita.
Thencen musiikki on metalliksi ”salonkikelpoista”, eikä Shade Empirekään kuulosta varsinaisesti Venomilta. Mitä on mielestäsi hyvä ja aito metalli? Onko se lainkaan soundipoliittinen juttu?
– Mielestäni ei, koska tunnelma ja tunne ratkaisevat aika pitkälle sen, kuka kokee minkäkin raskaaksi. En luokittelisikaan Thencen musiikkia enää täysin metalliksi.
– Suomalaisessa musiikissa on artistien oma, valitettava paradoksi siitä, kuinka laadukkaita he oikeasti ovatkaan – siis kaikki genret huomioiden. Tuolla kiertää Suomea ja maailman turuja suomalaisia bändejä ja artisteja, joilla ei pitäisi olla kaiken järjen mukaan mitään mahdollisuutta edes levyttää.
– Haluaisin uskoa, että hyvä musiikki löytää aina tiensä, mutta enpä tiedä… Noh, onneksi meillä on edelleen Elvis, Pink Floyd ja Frank Sinatra. Voi aina laittaa ne soimaan, kun kuulee taas uutta hattiwattimetallibändiä.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 5/2016.