Vuosi 2013 oli doom metalin osalta jokseenkin nihkeä, mutta tasapaksuun joukkoon mahtui myös todellinen pommi: färsaarelaisen Hamferðin esikoislevy Evst vyöryttää kaunista mutta lohdutonta tunnelmaansa varmoin ottein.
Asukasluvultaan noin Porvoon kokoinen Färsaaret ei ole varsinaisesti mikään metallimusiikin luvattu maa.
Suurempi heviyleisö tuntee pienen itsehallinnollisen saariryhmän bändeistä ainoastaan progressiivista folk metalia esittävän Týrin – ja pian myös Hamferðin, jonka loistava debyyttialbumi on huomattu muuallakin kuin Infernon toimituksessa.
– Käytimme paljon aikaa levyn viimeistelemiseen ja olemme erittäin ylpeitä lopputuloksesta. Jo ensimmäinen ep:mme Vilst er sista fet (2010) sai loistavaa palautetta, mutta bändin sisällä tiesimme Evstin olevan paljon tätä parempi julkaisu, tervettä itsevarmuutta huokuva kitaristi Theodor Kapnas kertoo.
Jotain yhtyeen määrätietoisuudesta kertoo tempaus vuodelta 2012, jolloin porukka hylkäsi suuren metallimusiikkilevy-yhtiö Nuclear Blastin tarjoaman sopimuksen. Tarjous oli seurausta Hamferðin voittamasta nouseville bändeille tarkoitetusta Wacken Metal Battle -kilpailusta.
Sen sijaan, että yhtye paistattelisi samoissa mainosvaloissa muiden muassa Acceptin, Carcassin ja Dimmu Borgirin kanssa, se päätti valita levynsä julkaisijaksi pienen paikallislafka Tutlin.
– Päällimmäinen syy tähän oli toimiva yhteistyömme heidän kanssaan. Tutl on auttanut meitä aivan alusta asti, ja nyt toiminta on kasvanut siihen pisteeseen, että he voivat julkaista levyjä myös maailmanlaajuisesti.
– Albumi ilmestyy esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, ja se on saatavilla myös digitaalisessa muodossa ympäri maailman kera hyvän markkinoinnin, mikä tuo meille varmasti keikkoja ja lisää tunnettuutta.
– Ei tietenkään ollut helppoa sanoa ei Nuclear Blastin kaltaiselle levy-yhtiölle, mutta uskoisin, että olemme tehneet täysin oikean ratkaisun.
Tiivis skene
Färsaarten metallikenttä on siis varsin pieni ja tuntematon, ainakin ulkopuolisen silmin. Kerrohan, Theodor, millaisen skenen sisällä oikein toimitte?
– Täällä on muutama hyvä bändi ja päteviä muusikoita vähän siellä sun täällä. Metalliskene on oikeastaan aika vahva paikan kokoon verrattuna! Sic ja Synarchy ovat jo melko vanhoja bändejä, ja nuoremmasta polvesta nousee lupaavia nimiä kuten Reduced to Ash, Asyllex ja erityisesti Earth Divide.
– Mitä tulee Hamferðin syntyyn, John (Egholm, kitara) pisti bändin kasaan oikeastaan parilla puhelinsoitolla.
Kokoonpano vaihteli alussa hieman, mutta Jenusia (Í Trøðini, basso) lukuun ottamatta olemme vetäneet samalla porukalla vuodesta 2009.
– Paikallinen skene on niin tiivis, että kaikki tuntevat toisensa ja heidän kyvykkyytensä muusikoina, joten jos joku saa päähänsä muutaman biisin ja haluaa perustaa tietynlaisen bändin, sopivien ihmisten löytäminen on aika helppoa.
– Koska tämä on pieni alue, Färsaarilla ollaan todella iloisia kaikkien bändien menestyksestä, oli genre mikä tahansa. Olemme saaneet jo hieman nimeä ja Týr on iso juttu, vaikka heidän musiikkinsa ei varsinaisesti ole ihan mainstreamiä.
Kauneutta pimeydestä
Levyn fääriksi kirjoitetut sanoitukset eivät aukea tällaiselle suomalaisjuntille ihan kylmiltään. Nykyisin myös suomalaisen Barren Earthin solistina vaikuttava (ks. kainalo) sanoittaja-laulaja Jón Aldará saakin avata albumin saloja.
– Levy kertoo tarinan isästä, joka kadottaa poikansa vuorilla raivoavassa myrskyssä. Hän etsii joka paikasta, luolista ja notkelmista, kunnes lopulta uupuu ja vaipuu tajuttomuuteen. Huldurit, salaperäiset ”harmaat ihmiset vuorilta” löytävät hänet ja tuovat luokseen.
– Pian mies rakastuu erääseen porukan naisista, mutta ei kykene sopeutumaan heidän erikoiseen elinympäristöönsä. Hän menettää hiljalleen otteensa todellisuudesta ja kohtaa pahimmat sisäiset pelkonsa ja katumuksensa menneestä elämästään. Tämä ajaa hänet hiljalleen hulluuteen, minkä ansiosta hän murhaa rakkaan huldur-naisensa. Syyllisyyden ja pelon runtelemana mies pakenee vuorille ja toivoo löytävänsä taas vanhan elämänsä.
Synkän tarinan tukena kulkee synkkä musiikki, jonka päällimmäisinä vertailukohtina toimivat My Dying Bride ja Swallow the Sun.
– Yksi vahvuuksistamme on, että jokaisella jäsenellämme on niin erilainen musiikkimaku. Kaikki meistä eivät edes erityisemmin diggaile doomia – vaikka melkein kaikki pidämmekin My Dying Bridesta ja Swallow the Sunista –, vaan kuuntelemme monenlaista kamaa, Theodor sanoo.
– Pyrimme Evstillä ihan tosissamme luomaan omaperäistä musiikkia, joka ei kuulostaisi liian tutulta, mutta jokainen muusikko tuo tietysti välillisesti vaikuttajiaan mukaan. Minun on kuitenkin aika hankalaa löytää suoria musiikillisia vaikuttajia Evstiltä.
Vaikka soitatte näinkin pahaenteistä musiikkia, teistä muodostuu mielikuva välittöminä ja leppoisina kavereina. Mikä ihme ajaa teidät tällaisen musiikillisen synkkyyden kouriin?
– Itse olen aina ollut kiinnostunut synkästä taiteesta, koska mielestäni tunteet ovat tällöin vahvimmillaan. En ole juurikaan kuullut ”iloista musiikkia”, joka olisi kaunista ja koskettaisi minua samalla tavoin kuin tummempi lanaus. Olen jopa yrittänyt tehdä iloista musiikkia, mutta vituiksihan se meni.
– Meillä on toki vastapainona kaikenlaisia hassutteluprojekteja. Johnilla on southern rock -bändi Jürghinn, minä ja Remi (Johannesen, rummut) soitamme kännirockia Rock ’N’ Rolls’ Roycessa ja Esmarilla (Joensen, koskettimet) on ZZ Top -coverbändi, Theodor kertoo.
– Jenus soittelee myös todella makeassa thrash metal -bändissä, Incursessa, ja teen heidän kanssaan parhaillaan levyä. Meillä on vireillä myös death metal -bändiä, black’n’roll-projektia ja ties mitä muuta, mutta nämä eivät ole niin kovin vakavia hommia. Hamferð on meille ehdottomasti se tärkein juttu.
Hamferð-laulaja Jón Aldará sai hiljattain pestin myös suomalaisessa kokoonpanossa nimeltä Barren Earth. Lue kainalojuttuna haastattelu sen tiimoilta tästä linkistä klikkaamalla.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 1/2014.