”Tänään tehdään tätä, huomenna ehkä jotain muuta” – haastattelussa kotimaisista tekijämiehistä koostuva Dropzone

Muiden muassa Gandalfista, HIMistä ja Hybrid Childrenistä tutut muusikot äänittivät vuonna 1996 miniälppärillisen metallista hardcorepunkkia, mutta kiekko julkaistiin vasta nyt. Mistä Dropzonessa mahtaa olla kyse?

Kuva: Tapio Wilska

Miksi Rape Killing Murder julkaistiin juuri nyt?

– Tästä on kiittäminen Palea [basso], joka lähetti levyn linkin vanhan levy-yhtiönsä Osmosen pomolle. Oli selvää, että on palattava kehiin, kun Hervé |Herbaut] ilmoitti julkaisevansa mini-lp:mme, kitaristi-rumpali Björn ”Nalle” Österman avaa.

– 21 vuotta on 7+7+7 eli yksikätisessä rosvossa jackpot. Kristillisessä symboliikassa 777 edustaa puolestaan Jumalan pyhää kolminaisuutta eli Isää, Poikaa ja Pyhää henkeä. Ehkä Rape Killing Murder onkin kuin tammitynnyrissä kypsytetty laatuviski, joka on parantunut vanhetessaan.

Levynne syntyi spontaanisti. Onko tämä mielestäsi ainoa oikea lähtökohta tällaiselle musiikille?

– Ei hajuakaan, mutta näin vanhemmiten on tullut ajatelleeksi, että ehkä tässä on ollut jonkun korkeamman voiman johdatusta. Muistan kuin eilisen, kun istuin syksyllä 1996 Roskapankissa krapulakaljoilla Flaming Sideburnsin kitaristin Jukka Suksen kanssa ja sain neronleimauksen laittaa pystyyn hc-pumpun. Soitin studioon ja varasin studioaikaa. Vasta sen jälkeen aloin miettiä muita soittajia ja biisejä.

Lehdistötiedotteesta käy selväksi, että toiminta on ollut takkuavaa eikä juuri mitään haluttua ole saatu aikaiseksi. Mitä järkeä tällaisessa toiminnassa on?

– Ei tässä ole ollut mitään takkuavaa, päinvastoin! Onhan niin, että Gas [laulu, kitara, rummut] soitti satoja keikkoja ympäri maailman, levytti useita levyjä HIMin kanssa ja teki pari pitkäsoittoa Riistettyjen Laterin kanssa Ääritilassa. Pale teki pari albumia Osmoselle Divine Decayn riveissä ja kaatoi kauniita naisia Hybrid Childrenissä, kun taas Jaska [laulu] levytti niin The Scourgerin kuin Demonztratorinkin kanssa. Itse soitin suomirokkia Sinisellä Hevosella, melodödöä Gandalfilla, ruotsidödöä Chaosbreedillä, katurockia Sonic Rootsilla, stoneria Mannhailla, pamelaheviä Lullacrylla ja psykobillyä Multi Climexillä. Julkaisin myös kirjan Likellä ja pokkasin jopa Femmagaalan palkinnon keskustelua herättäneillä blogeilla. Missä vaiheessa Dropzonea olisi ehtinyt tai pitänyt tehdä?

– Nyt korkeammat voimat tekivät selväksi, että on Dropzonen aika. Eihän siinä auta kuin ryhtyä hommiin, jotta jumalat olisivat suopeita.

Teillä on ollut puhetta uudesta materiaalista. Millaisia keskusteluja olette käyneet?

– Kun tämä Osmose-homma selvisi, ilmoitin kundeille, etten ainakaan itse aio jättää tätä juttua tähän vaan alan runnoa uusia ralleja läjään. Kun muut alkoivat nikotella kiireidensä pohjalta, totesin, että voin toki jatkaa hommia ilman niitäkin. Äkkiä alkoi taas kiinnostaa, hah.

– Ehdin kirjoittaa vajaan vuorokauden aikana kymmenen uutta stygeä. Enemmänkin olisi syntynyt, mutta se oli E-kielelle liikaa, ja se sanoi sopimuksen irti. Kyllähän me ehdittiin jo pitää yhdet parin tunnin sessiotkin, joissa saatiin tsekattua viisi uutta rallia. Ideani on, että äänitettäisiin täyspitkä ensi vuoden puolella ja julkaistaisiin se vaikka loppuvuodesta, kunhan ensin on soitettu esimerkiksi Nummirockissa ja Puntalassa sekä kierrelty vähän Eurooppaa.

Onko Dropzonen paluun tarkoitus elvyttää jotain vanhaa vai onko tämä täysin uusi alku?

– Ei tässä olla elvytetty mitään vaan eletty elämää, joka on kuljettanut meitä jokaista milloin minnekin. Droppareiden paluu on osoitus siitä, että joskus ei tarvita kuin yksi oikea korvapari oikealla hetkellä, jotta homma lähtee lentoon. En ajattele, että tämä olisi mikään uusi alku. Tämä on vain jatkoa sille, joka aloitettiin eilen, 21 vuotta nuorempina vain. Tänään tehdään tätä, huomenna ehkä jotain muuta.

Julkaistu Infernossa 11/2017.