Kun Steve Harris perusti hevijätti Iron Maidenin vuonna 1975, oli bändin kokoonpano varsin tuulinen ja vaihtui useaan otteeseen ennen kuin yhtye julkaisi nimikkodebyyttinsä vuonna 1980. Senkin jälkeen on soittajia tullut ja mennyt; kitaristi Dennis Stratton vaihtui Adrian Smithiin pian debyytin julkaisemisen jälkeen, laulaja Paul Di’Anno vaihtui Bruce Dickinsoniin kahden levyn jälkeen ja Nicko McBrain otti rumpali Clive Burrin paikan 1982. Vuonna 1990 Smith lähti kävelemään ja hänen paikkansa otti Janick Gers. Dickinson vuorostaan lähti soolouralle 1993 ja hänen kenkiinsä hyppäsi Blaze Bayley. Vuonna 1999 Smith ja Dickinson kuitenkin palasivat riveihin ja siitä asti bändi on toiminut samalla kuusimiehisellä kokoonpanollaan, johon kuuluvat Dickinson, Smith, Harris, McBrain, Gers sekä vuodesta 1978 saakka kelkassa pysynyt kitaristi Dave Murray.
Tuoreessa Stereogumin haastattelussa Dickinsonilta kysyttiin, miten bändi on onnistunut pysymään nyt 25 vuotta ilman kokoonpanomuutoksia. Laulajan mukaan kyse on pitkälti aikuistumisesta.
”Arvostamme nyt sitä, että olemme yksilöitä, jotka soittavat yhdessä Iron Maidenissä. Se, mikä mielestäni ärsytti Adriania – ja minuakin jonkin verran – oli se idea, että me olemme yksi iso homogeeninen möykky, joka on Iron Maiden. Että olemme vain tiiliä muurissa. Adrian kapinoi sitä vastaan enkä itsekään ollut ajatuksesta kovin innoissani”, Dickinson pohtii.
”Palasimme takaisin omasta tahdostamme ja totesimme, että pidetään välimme aikuismaisina. Kaikesta tuli niin paljon helpompaa. Oli paljon helpompi puhua asioista rehellisesti ja avoimesti eikä ottaa asioita itseensä, jos jollakin on vaikka huono päivä tai jostain on yhtäkkiä tullut yön aikana megalomaanikko. Anna sen vain olla ja kävele pois, koska seuraavana aamuna he eivät ole enää sellaisia. Kun taas silloin 1980-luvulla olisimme riidelleet asiasta tai tyypit olisivat mököttäneet viikkoja. Sellainen vain kasvattaa lisää katkeruutta ja pahaa mieltä.”
”Olemme nyt pisteessä, jossa bändi on hyvin menestynyt ja tulemme hyvin toimeen. Se johtunee siitä, että Murrayta ja Smithiä lukuun ottamatta, jotka asuivat samalla kadulla nuorina, emme olisi tavanneet toisiamme ilman Maideniä. En olisi tavannut Nicko McBrainiä. En olisi tavannut Steveä. Maiden on tuonut meidät kaikki yhteen. Ja mikäpä tässä on ollessa. Olemme luultavasti yksi maailman isoimmista heavy metal -yhtyeistä ja merkitsemme todella paljon miljoonille ihmisille. Kukapa ei rakastaisi tehdä tätä kun vielä voimme?”
